1 [To the chief Musician. Of the sons of Korah. A Psalm.] Hear this, all ye peoples; give ear, all inhabitants of the world:2 Both men of low and men of high degree, rich and poor alike.3 My mouth shall speak wisdom, and the meditation of my heart shall be of understanding:4 I will incline mine ear to a parable, I will open my riddle upon the harp.5 Wherefore should I fear in the days of adversity, {when} the iniquity of my supplanters encompasseth me? -6 They depend upon their wealth, and boast themselves in the abundance of their riches. ...7 None can by any means redeem his brother, nor give to God a ransom for him,8 (For the redemption of their soul is costly, and must be given up for ever,)9 That he should still live perpetually, {and} not see corruption.10 For he seeth that wise men die; all alike, the fool and the brutish perish, and they leave their wealth to others.11 Their inward thought is, that their houses are for ever, their dwelling-places from generation to generation: they call the lands after their own names.12 Nevertheless, man being in honour abideth not: he is like the beasts that perish.13 This their way is their folly, yet they that come after them delight in their sayings. Selah.14 Like sheep are they laid in Sheol: Death feedeth on them; and the upright shall have dominion over them in the morning; and their comeliness shall be for Sheol to consume, that there be no habitation for them.15 But God will redeem my soul from the power of Sheol: for he will receive me. Selah.16 Be not afraid when a man becometh rich, when the glory of his house is increased:17 For when he dieth, he shall carry nothing away; his glory shall not descend after him.18 Though he blessed his soul in his lifetime, -and men will praise thee when thou doest well to thyself, -19 It shall go to the generation of his fathers: they shall never see light.20 Man that is in honour, and understandeth not, is like the beasts that perish.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H49:2) Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,2 (H49:3) sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.3 (H49:4) Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.4 (H49:5) Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.5 (H49:6) Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?6 (H49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.7 (H49:8) Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.8 (H49:9) Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,9 (H49:10) että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.10 (H49:11) Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.11 (H49:12) He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.12 (H49:13) Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.13 (H49:14) Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.14 (H49:15) Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.15 (H49:16) Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.16 (H49:17) Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.17 (H49:18) Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.18 (H49:19) Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,19 (H49:20) täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.20 (H49:21) Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.