1 Hallelujah! Give ye thanks unto Jehovah; for he is good; for his loving-kindness {endureth} for ever.
2 Who can utter the mighty acts of Jehovah? {who} can shew forth all his praise?
3 Blessed are they that keep justice, {and} he that doeth righteousness at all times.
4 Remember me, O Jehovah, with {thy} favour toward thy people; visit me with thy salvation:
5 That I may see the prosperity of thy chosen ones, that I may rejoice in the joy of thy nation, that I may glory with thine inheritance.
6 We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Our fathers in Egypt considered not thy wondrous works; they remembered not the multitude of thy loving-kindnesses; but they rebelled at the sea, at the Red Sea.
8 Yet he saved them for his name's sake, that he might make known his might.
9 And he rebuked the Red Sea, and it dried up; and he led them through the deeps as through a wilderness.
10 And he saved them from the hand of him that hated {them}, and redeemed them from the hand of the enemy.
11 And the waters covered their oppressors: there was not one of them left.
12 Then believed they his words; they sang his praise.
13 They soon forgot his works; they waited not for his counsel:
14 And they lusted exceedingly in the wilderness, and tempted *God in the desert.
15 Then he gave them their request, but sent leanness into their soul.
16 And they envied Moses in the camp, {and} Aaron, the saint of Jehovah.
17 The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram;
18 And fire was kindled in their company; a flame burned up the wicked.
19 They made a calf in Horeb, and did homage to a molten image;
20 And they changed their glory into the similitude of an ox that eateth grass.
21 They forgot *God their Saviour, who had done great things in Egypt,
22 Wondrous works in the land of Ham, terrible things by the Red Sea.
23 And he said that he would destroy them, had not Moses, his chosen, stood before him in the breach, to turn away his fury, lest he should destroy {them}.
24 And they despised the pleasant land; they believed not his word,
25 But murmured in their tents: they hearkened not unto the voice of Jehovah.
26 And he lifted up his hand to them, that he would make them fall in the wilderness;
27 And that he would make their seed fall among the nations, and disperse them through the countries.
28 And they joined themselves unto Baal-Peor, and ate the sacrifices of the dead;
29 And they provoked {him} to anger with their doings; and a plague broke out among them.
30 Then stood up Phinehas and executed judgment, and the plague was stayed;
31 And that was reckoned unto him for righteousness, from generation to generation, for evermore.
32 And they moved him to wrath at the waters of Meribah, and it went ill with Moses on their account;
33 For they provoked his spirit, so that he spoke unadvisedly with his lips.
34 They did not destroy the peoples, as Jehovah commanded them;
35 But they mingled with the nations, and learned their works;
36 And they served their idols; and they were a snare unto them:
37 And they sacrificed their sons and their daughters unto demons,
38 And shed innocent blood, the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan; and the land was polluted with blood.
39 And they were defiled with their works, and went a-whoring in their doings.
40 Then was the anger of Jehovah kindled against his people, and he abhorred his inheritance;
41 And he gave them into the hand of the nations; and they that hated them ruled over them:
42 And their enemies oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43 Often did he deliver them; but as for them they provoked {him} by their counsel, and they were brought low by their iniquity.
44 But he regarded their distress, when he heard their cry;
45 And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his loving-kindnesses;
46 And he caused them to find compassion of all those that had carried them captives.
47 Save us, Jehovah our God, and gather us from among the nations, to give thanks unto thy holy name, {and} to triumph in thy praise.
48 Blessed be Jehovah the God of Israel, from eternity and to eternity! And let all the people say, Amen! Hallelujah!
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.