1 [To the chief Musician. Of David. A Psalm.] I waited patiently for Jehovah; and he inclined unto me, and heard my cry.2 And he brought me up out of the pit of destruction, out of the miry clay, and set my feet upon a rock; he hath established my goings:3 And he hath put a new song in my mouth, praise unto our God. Many shall see it, and fear, and shall confide in Jehovah.4 Blessed is the man that hath made Jehovah his confidence, and turneth not to the proud, and to such as turn aside to lies.5 Thou, O Jehovah my God, hast multiplied thy marvellous works, and thy thoughts toward us: they cannot be reckoned up in order unto thee; would I declare and speak {them}, they are more than can be numbered.6 Sacrifice and oblation thou didst not desire: ears hast thou prepared me. Burnt-offering and sin-offering hast thou not demanded;7 Then said I, Behold, I come, in the volume of the book it is written of me-8 To do thy good pleasure, my God, is my delight, and thy law is within my heart.9 I have published righteousness in the great congregation: behold, I have not withheld my lips, Jehovah, *thou* knowest.10 I have not hidden thy righteousness within my heart; I have declared thy faithfulness and thy salvation: I have not concealed thy loving-kindness and thy truth from the great congregation.11 Withhold not thou, Jehovah, thy tender mercies from me; let thy loving-kindness and thy truth continually preserve me.12 For innumerable evils have compassed me about: mine iniquities have taken hold upon me, so that I cannot see; they are more than the hairs of my head: and my heart hath failed me.13 Be pleased, O Jehovah, to deliver me; Jehovah, make haste to my help.14 Let them be ashamed and brought to confusion together that seek after my soul to destroy it; let them be turned backward and confounded that take pleasure in mine adversity;15 Let them be desolate, because of their shame, that say unto me, Aha! Aha!16 Let all those that seek thee be glad and rejoice in thee; let such as love thy salvation say continually, Jehovah be magnified!17 But I am afflicted and needy: the Lord thinketh upon me. Thou art my help and my deliverer: my God, make no delay.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.2 (H40:3) Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.3 (H40:4) Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.4 (H40:5) Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!5 (H40:6) Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.6 (H40:7) Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.9 (H40:10) Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.10 (H40:11) Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.11 (H40:12) Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.12 (H40:13) Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.13 (H40:14) Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.14 (H40:15) Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.17 (H40:18) Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.