1 Kanto de suprenirado. Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.

2 Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.

3 Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?

4 Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.

5 Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!

6 Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.

7 Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.

1 Matkalaulu. Herraa minä ahdingossani huudan, ja hän vastaa minulle.

2 Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan.

3 Mitä kaikkea Herra sinulle antaakaan, sinä valehtelija!

4 Teräviä nuolia soturin jousesta, tulisia, polttavia hiiliä!

5 Voi minua! Olen muukalaisena Mesekissä, asun Kedarin leireissä.

6 Liian kauan olen jo asunut täällä, missä kaikki vihaavat rauhaa.

7 Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan.