1 De David. Al Vi, ho Eternulo, mi vokas; Mia Roko, ne silentu al mi; Se Vi silentos al mi, mi similiĝos al tiuj, Kiuj iras en la tombon.

2 Aŭskultu la voĉon de mia petego, kiam mi krias al Vi, Kiam mi levas miajn manojn al Via plejsanktejo.

3 Ne kunpereigu min kune kun malpiuloj, kaj kun krimfarantoj, Kiuj parolas pace kun siaj proksimuloj, Dum malbono estas en ilia koro.

4 Redonu al ili laŭ iliaj faroj kaj laŭ iliaj malbonaj agoj; Laŭ la faroj de iliaj manoj redonu al ili; Redonu al ili, kion ili meritas.

5 Ĉar ili ne atentas la agojn de la Eternulo Kaj la farojn de Liaj manoj, Li disbatos ilin kaj ne rekonstruos.

6 Glorata estu la Eternulo, Ĉar Li aŭskultis la voĉon de mia petego.

7 La Eternulo estas mia forto kaj mia ŝildo; Lin fidis mia koro, kaj Li helpis min; Tial ekĝojas mia koro, Kaj per mia kanto mi Lin gloros.

8 La Eternulo estas ilia forto, Li estas savanta forto por Sia sanktoleito.

9 Helpu Vian popolon kaj benu Vian heredon, Kaj paŝtu kaj altigu ilin eterne.

1 Daavidin psalmi. Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.

2 Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.

3 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana. He puhuvat kyllä sopuisasti mutta hautovat mielessään pahaa.

4 Anna heille heidän tekojensa mukaan, heidän pahojen töittensä mukaan! Vaadi heidät tilille rikkomuksistaan, maksa heille heidän tekojensa palkka!

5 Herran teoista he eivät välitä, eivät he tarkkaa hänen kättensä töitä. Siksi hän tuhoaa heidät, ei hän enää heitä nosta.

6 Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.

7 Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.

8 Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.

9 Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.