Apocalipse 6

Karitsa avaa kirjakäärön ensimmäisen sinetin 1, 2, toisen 3, 4, kolmannen 5, 6, neljännen 7, 8, viidennen 9-11 ja kuudennen sinetin 12-17.

1 *1. Kor. 5:7; Ilm. 4:6-7; Ilm. 5:1-2; Ilm. 5:6,8Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!" 2 *Ps. 45:4-5; Sak. 6:1-3; Sak. 6:11; Ilm. 19:11Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

3 *Ilm. 4:7Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!" 4 *Matt. 24:6-7Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.

5 *Hes. 4:16Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. 6 *Ilm. 9:4Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."

7 Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!" 8 *3. Moos. 26:22; Jer. 14:12; Jer. 15:3; Jer. 21:6; Jer. 24:10; Hes. 5:12; Hes. 14:21; Hes. 29:5; Hes. 33:27Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.

9 *2. Tim. 1:8; Ilm. 1:9; Ilm. 12:17; Ilm. 14:18; Ilm. 16:7; Ilm. 19:10; Ilm. 20:4Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

10 *1. Moos. 4:10; 5. Moos. 32:43; 2. Kun. 9:7; Ps. 79:5,10; Luuk. 18:7; Room. 12:19; Ilm. 3:7; Ilm. 11:18; Ilm. 19:2Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" 11 *Matt. 23:32; Ilm. 3:4-5; Ilm. 7:9; Ilm. 7:13-14Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

12 *Jes. 13:10; Hes. 32:7-8; Joel 2:10,31; Joel 3:15; Matt. 24:29; Luuk. 21:25; Ap. t. 2:20Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, 13 *Jes. 13:10; Jes. 34:4ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, 14 *Ps. 102:27; Hebr. 1:11-12; Ilm. 16:20ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. 15 *Jes. 2:10,19Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin 16 *Hoos. 10:8; Luuk. 23:30; Ilm. 9:6ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! 17 *Ps. 76:8; Jes. 13:9; Joel 2:11; Nah. 1:6; Sef. 1:14,18; Mal. 3:2; Room. 2:5Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Ouverture des six premiers sceaux

1 Je regardai, quand l’agneau ouvrit un des sept sceaux, et j’entendis l’un des quatre êtres vivants qui disait comme d’une voix de tonnerre: Viens. 2 Je regardai, et voici, parut *Ap 19:11.un cheval blanc. Celui qui le montait avait un arc; une couronne lui fut donnée, et il partit en vainqueur et pour vaincre. 3 Quand il ouvrit le second sceau, j’entendis le second être vivant qui disait: Viens. 4 Et il sortit un autre cheval, roux. Celui qui le montait reçut le pouvoir d’enlever la paix de la terre, afin que les hommes s’égorgeassent les uns les autres; et une grande épée lui fut donnée. 5 Quand il ouvrit le troisième sceau, j’entendis le troisième être vivant qui disait: Viens. Je regardai, et voici, parut un cheval noir. Celui qui le montait tenait une balance dans sa main. 6 Et j’entendis au milieu des quatre êtres vivants une voix qui disait: Une mesure de blé pour un denier, et trois mesures d’orge pour un denier; *Ap 9:4.mais ne fais point de mal à l’huile et au vin. 7 Quand il ouvrit le quatrième sceau, j’entendis la voix du quatrième être vivant qui disait: Viens. 8 Je regardai, et voici, parut un cheval d’une couleur pâle. Celui qui le montait se nommait la mort, et le séjour des morts l’accompagnait. Le pouvoir leur fut donné sur le quart de la terre, pour faire périr les hommes par l’épée, par la famine, par la mortalité, et par les bêtes sauvages de la terre.

9 Quand il ouvrit le cinquième sceau, je vis sous l’autel *Ap 20:4.les âmes de ceux qui avaient été immolés à cause de la parole de Dieu et à cause du *Ap 19:10.témoignage qu’ils avaient rendu. 10 Ils crièrent d’une voix forte, en disant: Jusques à quand, Maître saint et véritable, tardes-tu à juger, et à tirer vengeance de notre sang sur les habitants de la terre? 11 Une robe blanche fut donnée à chacun d’eux; et il leur fut dit de se tenir en repos quelque temps encore, jusqu’à ce que fût complet le nombre de leurs compagnons de service et de leurs frères qui devaient être mis à mort comme eux.

12 Je regardai, quand il ouvrit le sixième sceau; et il y eut un grand tremblement de terre, *Ac 2:20.le soleil devint noir comme un sac de crin, la lune entière devint comme du sang, 13 et les étoiles du ciel tombèrent sur la terre, comme lorsqu’un figuier secoué par un vent violent jette ses figues vertes. 14 Le ciel se retira comme un livre qu’on roule; et toutes les montagnes et les îles furent remuées de leurs places. 15 Les rois de la terre, les grands, les chefs militaires, les riches, les puissants, tous les esclaves et les hommes libres, se cachèrent dans les cavernes et dans les rochers des montagnes. 16 Et ils disaient aux montagnes et aux rochers: *És 2:19.Os 10:8.Lu 23:30.Ap 9:6.Tombez sur nous, et cachez-nous devant la face de celui qui est assis sur le trône, et devant la colère de l’agneau; 17 car le grand jour de sa colère est venu, et qui peut subsister?