1 *Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

2 *Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

4 *Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5 *Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

6 *Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

7 *Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

10 *Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

11 *2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15 *5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

16 *Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17 *2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

18 *Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19 Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

1 Who is this who comes from Edom,

with dyed garments from Bozrah?

Who is this who is glorious in his clothing,

marching in the greatness of his strength?

"It is I who speak in righteousness,

mighty to save."

2 Why is your clothing red,

and your garments like him who treads in the wine vat?

3 "I have trodden the wine press alone.

Of the peoples, no one was with me.

Yes, I trod them in my anger

and trampled them in my wrath.

Their lifeblood is sprinkled on my garments,

and I have stained all my clothing.

4 For the day of vengeance was in my heart,

and the year of my redeemed has come.

5 I looked, and there was no one to help;

and I wondered that there was no one to uphold.

Therefore my own arm brought salvation to me.

My own wrath upheld me.

6 I trod down the peoples in my anger

and made them drunk in my wrath.

I poured their lifeblood out on the earth."

7 I will tell of the loving kindnesses of Yahweh

and the praises of Yahweh,

according to all that Yahweh has given to us,

and the great goodness toward the house of Israel,

which he has given to them according to his mercies,

and according to the multitude of his loving kindnesses.

8 For he said, "Surely, they are my people,

children who will not deal falsely;"

so he became their Savior.

9 In all their affliction he was afflicted,

and the angel of his presence saved them.

In his love and in his pity he redeemed them.

He bore them,

and carried them all the days of old.

10 But they rebelled

and grieved his Holy Spirit.

Therefore he turned and became their enemy,

and he himself fought against them.

11 Then he remembered the days of old,

Moses and his people, saying,

"Where is he who brought them up out of the sea with the shepherds of his flock?

Where is he who put his Holy Spirit among them?"

12 Who caused his glorious arm to be at Moses’ right hand?

Who divided the waters before them, to make himself an everlasting name?

13 Who led them through the depths,

like a horse in the wilderness,

so that they didn’t stumble?

14 As the livestock that go down into the valley,

Yahweh’s Spirit caused them to rest.

So you led your people to make yourself a glorious name.

15 Look down from heaven,

and see from the habitation of your holiness and of your glory.

Where are your zeal and your mighty acts?

The yearning of your heart and your compassion is restrained toward me.

16 For you are our Father,

though Abraham doesn’t know us,

and Israel does not acknowledge us.

You, Yahweh, are our Father.

Our Redeemer from everlasting is your name.

17 O Yahweh, why do you make us wander from your ways,

and harden our heart from your fear?

Return for your servants’ sake,

the tribes of your inheritance.

18 Your holy people possessed it but a little while.

Our adversaries have trodden down your sanctuary.

19 We have become like those over whom you never ruled,

like those who were not called by your name.