Jó 32

Discours d’Elihu le plus jeune, et le plus sage des amis de Job.

1 Alors ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu’il se croyait un homme juste. 2 Et Elihu fils de Barakéel, Buzite, de la famille de Ram, fut embrasé de colère contre Job, parce qu’il se justifiait plus qu’il ne justifiait Dieu. 3 Sa colère fut aussi embrasée contre ses trois amis, parce qu’ils n’avaient pas trouvé de quoi répondre, et toutefois ils avaient condamné Job. 4 Or Elihu avait attendu que Job eût parlé, à cause qu’ils étaient tous plus âgés que lui. 5 Mais Elihu voyant qu’il n’y avait aucune réponse dans la bouche de ces trois hommes, il fut embrasé de colère. 6 C’est pourquoi Elihu fils de Barakéel Buzite prit la parole, et dit : Je suis moins âgé que vous, et vous êtes fort vieux ; c’est pourquoi j’ai eu peur et j’ai craint de vous dire mon avis. 7 Je disais en moi-même ; les jours parleront, et le grand nombre des années fera connaître la sagesse. 8 L’esprit est bien en l’homme, mais c’est l’inspiration du Tout-puissant qui les rend intelligents. 9 Les grands ne sont pas toujours sages, et les anciens n’entendent pas toujours le droit. 10 C’est pourquoi je dis : Ecoute-moi, et je dirai aussi mon avis. 11 Voici, j’ai attendu que vous eussiez parlé ; j’ai prêté l’oreille à tout ce que vous avez voulu faire entendre, jusqu’à ce que vous avez eu examiné les discours. 12 Je vous ai, dis-je, bien considérés, et voilà, il n’y a pas un de vous qui ait convaincu Job, et qui ait répondu à ses discours. 13 Afin qu’il ne vous arrive pas de dire : Nous avons trouvé la sagesse ; savoir, que c’est le Dieu Fort qui le poursuit, et non point un homme. 14 Or comme ce n’est pas contre moi qu’il a arrangé ses discours, ce ne sera pas aussi selon vos paroles, que je lui répondrai. 15 Ils ont été étonnés, ils n’ont plus rien répondu, on leur a fait perdre la parole. 16 Et j’ai attendu jusqu’à ce qu’ils n’ont plus rien dit ; car ils sont demeurés muets, et ils n’ont plus répliqué ; 17 Je répondrai donc pour moi et je dirai mon avis. 18 Car je suis gros de parler, et l’esprit dont je me sens rempli, me presse. 19 Voici, mon ventre est comme un vaisseau de vin qui n’a point d’air ; et il crèverait comme des vaisseaux neufs. 20 Je parlerai donc, et je me mettrai au large ; j’ouvrirai mes lèvres, et je répondrai. 21 A Dieu ne plaise que j’aie acception des personnes, je n’userai point de mots couverts en parlant à un homme. 22 Car je ne sais point user de mots couverts ; celui qui m’a fait m’enlèverait tout aussitôt.

Elihu esiintyy. Nuorena miehenä hän on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykene vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta. Henki pakottaa häntä puhumaan, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta.

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, 2 *Job 27:5vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, 3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. 4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. 5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi:

"Nuori minä olen iältäni,

ja te olette vanhat;

sentähden minä arkailin ja pelkäsin

ilmoittaa tietoani teille.

7 *Job 12:12Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä,

ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

8 Mutta onhan ihmisissä henki,

ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat,

eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua;

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

11 Katso, minä olen odottanut,

mitä teillä olisi sanomista,

olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne,

kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

12 Niin, minä tarkkasin teitä;

mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut,

ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

13 Älkää sanoko:

'Meitä vastassa on ilmetty viisaus,

vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut,

enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa;

sanat puuttuvat heiltä.

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu,

kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

17 Vastaanpa minäkin osaltani,

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

18 Sillä minä olen sanoja täynnä,

henki rinnassani ahdistaa minua.

19 Katso, minun rintani on kuin viini,

jolle ei reikää avata,

se on pakahtumaisillaan

niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta,

avata huuleni ja vastata.

21 En pidä kenenkään puolta

enkä ketään ihmistä imartele.

22 Sillä en osaa imarrella;

silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."