1 Orazione dell’afflitto, essendo angosciato, e spandendo il suo lamento davanti a Dio. SIGNORE, ascolta la mia orazione, E venga il mio grido infino a te.2 Non nasconder la tua faccia da me; Nel giorno che io sono in distretta, inchina a me il tuo orecchio; Nel giorno che io grido, affrettati a rispondermi.3 Perciocchè i miei giorni son venuti meno come fumo, E le mie ossa sono arse come un tizzone.4 Il mio cuore è stato percosso come erba, Ed è seccato; Perciocchè io ho dimenticato di mangiare il mio pane.5 Le mie ossa sono attaccate alla mia carne, Per la voce de’ miei gemiti.6 Io son divenuto simile al pellicano del deserto; E son come il gufo delle solitudini.7 Io vegghio, e sono Come il passero solitario sopra il tetto. I miei nemici mi fanno vituperio tuttodì;8 Quelli che sono infuriati contro a me fanno delle esecrazioni di me.9 Perciocchè io ho mangiata la cenere come pane, Ed ho temperata la mia bevanda con lagrime.10 Per la tua indegnazione, e per lo tuo cruccio; Perciocchè, avendomi levato ad alto, tu mi hai gettato a basso.11 I miei giorni son come l’ombra che dichina; Ed io son secco come erba12 Ma tu, Signore, dimori in eterno E la tua memoria è per ogni età.13 Tu ti leverai, tu avrai compassione di Sion; Perciocchè egli è tempo di averne pietà; Perciocchè il termine è giunto.14 Imperocchè i tuoi servitori hanno affezione alle pietre di essa, Ed hanno pietà della sua polvere.15 E le genti temeranno il Nome del Signore, E tutti i re della terra la tua gloria,16 Quando il Signore avrà riedificata Sion, Quando egli sarà apparito nella sua gloria,17 Ed avrà volto lo sguardo all’orazione de’ desolati, E non avrà sprezzata la lor preghiera.18 Ciò sarà scritto all’età a venire; E il popolo che sarà creato loderà il Signore.19 Perciocchè egli avrà riguardato dall’alto luogo della sua santità; Perciocchè il Signore avrà mirato dal cielo verso la terra;20 Per udire i gemiti de’ prigioni; Per isciogliere quelli ch’erano condannati a morte;21 Acciocchè si narri in Sion il Nome del Signore, E la sua lode in Gerusalemme.22 Quando i popoli e i regni saranno raunati insieme, Per servire al Signore23 Egli ha tra via abbattute le mie forze; Egli ha scorciati i miei giorni.24 Io dirò: O Dio mio, non farmi trapassare al mezzo de’ miei dì; I tuoi anni durano per ogni età.25 Tu fondasti già la terra; E i cieli son l’opera delle tue mani;26 Queste cose periranno, ma tu dimorerai; Ed esse invecchieranno tutte, come un vestimento; Tu le muterai come una vesta, e trapasseranno.27 Ma tu sei sempre lo stesso, E gli anni tuoi non finiranno giammai.28 I figliuoli de’ tuoi servitori abiteranno, E la progenie loro sarà stabilita nel tuo cospetto

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.