1 Salmo di Asaf. IL Signore, l’Iddio degl’iddii, ha parlato, ed ha gridato alla terra, Dal sol Levante, infino al Ponente.

2 Iddio è apparito in gloria, Da Sion, luogo di compiuta bellezza.

3 L’Iddio nostro verrà, e non se ne starà cheto; Egli avrà davanti a sè un fuoco divorante, E d’intorno a sè una forte tempesta.

4 Egli griderà da alto al cielo, Ed alla terra, per giudicare il suo popolo;

5 E dirà: Adunatemi i miei santi, I quali han fatto meco patto con sacrificio.

6 E i cieli racconteranno la sua giustizia; Perciocchè egli è Iddio Giudice. Sela

7 Ascolta, popol mio, ed io parlerò; Ascolta, Israele, ed io ti farò le mie protestazioni. Io sono Iddio, l’Iddio tuo.

8 Io non ti riprenderò per li tuoi sacrificii, Nè per li tuoi olocausti che mi sono continuamente presentati.

9 Io non prenderò giovenchi dalla tua casa, Nè becchi dalle tue mandre.

10 Perciocchè mie sono tutte le bestie delle selve; Mio è tutto il bestiame che è in mille monti.

11 Io conosco tutti gli uccelli de’ monti; E le fiere della campagna sono a mio comando.

12 Se io avessi fame, io non te lo direi; Perciocchè il mondo, e tutto quello ch’è in esso, è mio.

13 Mangio io carne di tori, O bevo io sangue di becchi?

14 Sacrifica lode a Dio, E paga all’Altissimo i tuoi voti.

15 E invocami nel giorno della distretta, Ed io te ne trarrò fuori, e tu mi glorificherai

16 Ma all’empio Iddio ha detto: Che hai tu da far a raccontare i miei statuti, Ed a recarti il mio patto in bocca?

17 Conciossiachè tu odii correzione, E getti dietro a te le mie parole.

18 Se tu vedi un ladro, tu prendi piacere d’essere in sua compagnia; E la tua parte è con gli adulteri.

19 Tu metti la tua bocca al male, E la tua lingua congegna frode.

20 Tu siedi, e parli contro al tuo fratello, E metti biasimo sopra il figliuol di tua madre.

21 Tu hai fatte queste cose, ed io mi sono taciuto; E tu hai pensato, che del tutto io era simile a te. Io ti arguirò, e te le spiegherò in su gli occhi.

22 Deh! intendete questo, voi che dimenticate Iddio; Che talora io non rapisca, e non vi sia alcuno che riscuota.

23 Chi sacrifica lode mi glorifica, E chi addirizza la sua via, Io gli mostrerò la salute di Dio

1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.

8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.

10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?

14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!

18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.

20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.

22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.