1 Maschil di Davide, dato al capo de’ Musici sopra Neghinot O DIO, porgi l’orecchio alla mia orazione; E non nasconderti dalla mia supplicazione.2 Attendi a me, e rispondimi; Io mi lagno nella mia orazione, e romoreggio;3 Per lo gridar del nemico, per l’oppressione dell’empio; Perciocchè essi mi traboccano addosso delle calamità, E mi nimicano con ira.4 Il mio cuore è angosciato dentro di me; E spaventi mortali mi sono caduti addosso.5 Paura e tremito mi è sopraggiunto; E terrore mi ha coperto.6 Onde io ho detto: Oh! avessi io delle ale, come le colombe! Io me ne volerei, e mi riparerei in alcun luogo.7 Ecco, io me ne fuggirei lontano; Io dimorerei nel deserto. Sela.8 Io mi affretterei di scampare Dal vento impetuoso e dal turbo9 Disperdili, Signore; dividi le lor lingue; Perciocchè io ho vedute violenze e risse nella città.10 Essa n’è circondata d’intorno alle sue mura, giorno e notte; E in mezzo ad essa vi è iniquità ed ingiuria.11 Dentro di essa non vi è altro che malizie; Frodi ed inganni non si muovono dalle sue piazze.12 Perciocchè non è stato un mio nemico che mi ha fatto vituperio; Altrimenti, io l’avrei comportato; Non è stato uno che mi avesse in odio che si è levato contro a me; Altrimenti, io mi sarei nascosto da lui.13 Anzi, sei stato tu, ch’eri, secondo la mia estimazione, Il mio conduttore, ed il mio famigliare.14 Che comunicavamo dolcemente insieme i nostri segreti, E andavamo di compagnia nella Casa di Dio.15 Metta loro la morte la mano addosso, Scendano sotterra tutti vivi; Perciocchè nel mezzo di loro, nelle lor dimore, non vi è altro che malvagità16 Quant’è a me, io griderò a Dio, E il Signore mi salverà.17 La sera, la mattina, e in sul mezzodì, io orerò e romoreggerò; Ed egli udirà la mia voce.18 Egli riscuoterà l’anima mia dall’assalto che mi è dato, E la metterà in pace; Perciocchè essi son contro a me in gran numero.19 Iddio mi udirà, e li abbatterà; Egli, dico, che dimora in ogni eternità; Sela. Perciocchè giammai non si mutano, E non temono Iddio.20 Hanno messa la mano addosso a quelli che vivevano in buona pace con loro; Hanno rotto il lor patto.21 Le lor bocche son più dolci che burro; Ma ne’ cuori loro vi è guerra; Le lor parole son più morbide che olio, Ma son tante coltellate.22 Rimetti nel Signore il tuo peso, ed egli ti sosterrà; Egli non permetterà giammai che il giusto caggia.23 Ma tu, o Dio, farai scender coloro nel pozzo della perdizione; Gli uomini di sangue e di frode Non compieranno a mezzo i giorni loro; Ma io mi confiderò in te

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. (H55:2) Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.2 (H55:3) Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,3 (H55:4) koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.4 (H55:5) Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.5 (H55:6) Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.6 (H55:7) Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!7 (H55:8) Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.8 (H55:9) Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.9 (H55:10) Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.10 (H55:11) Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.11 (H55:12) Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.12 (H55:13) Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;13 (H55:14) vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,14 (H55:15) jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!15 (H55:16) Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.16 (H55:17) Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.17 (H55:18) Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.18 (H55:19) Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.19 (H55:20) Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.20 (H55:21) Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.21 (H55:22) Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.22 (H55:23) Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.23 (H55:24) Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.