1 CELEBRATE il Signore; perciocchè egli è buono. Perciocchè la sua benignità dura in eterno.

2 Così dicano quelli che sono stati riscattati dal Signore, I quali egli ha riscossi di distretta.

3 E li ha raccolti da’ diversi paesi, Dal Levante e dal Ponente; dal Settentrione e dal mare.

4 Essi andavano errando per deserti, per cammini di solitudine; Non trovavano città abitata.

5 Erano affamati ed assetati; L’anima loro spasimava in loro.

6 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha tratti fuor delle loro angosce;

7 E li ha condotti per diritto cammino, Per andare in città abitata.

8 Celebrino adunque appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.

9 Perciocchè egli ha saziata l’anima assetata, Ed ha empiuta di beni l’anima affamata

10 Così dicano quelli che dimoravano in tenebre ed in ombra di morte, Prigioni, ritenuti in afflizione, e ne’ ferri.

11 Perciocchè erano stati ribelli alle parole del Signore, Ed avevano sprezzato il consiglio dell’Altissimo;

12 Onde egli aveva abbattuto il cuor loro con affanni, Ed erano caduti; e non vi era alcuno che li soccorresse.

13 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha salvati dalle loro angosce;

14 E li ha tratti fuor delle tenebre, e dell’ombra della morte; Ed ha rotti i lor legami.

15 Celebrino adunque appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.

16 Perciocchè egli ha rotte le porte di rame, Ed ha spezzate le sbarre di ferro

17 Così dicano gli stolti, ch’erano afflitti per li lor misfatti, Ne’ quali camminavano, e per le loro iniquità.

18 La cui anima abbominava ogni cibo; Ed erano giunti fino alle porte della morte.

19 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha salvati dalle loro angosce.

20 Egli ha mandata la sua parola, e li ha sanati, E liberati dalle lor malattie mortali.

21 Celebrino adunque appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.

22 E sacrifichino sacrificii di lode, E raccontino le sue opere con giubilo

23 Così dicano quelli che scendono nel mare sopra navi, Che fanno traffico su per le grandi acque.

24 Essi veggono le opere del Signore, E le sue maraviglie nel profondo mare.

25 Perciocchè, alla sua parola, egli fa levare il vento di tempesta, Il quale alza le onde di esso.

26 Salgono al cielo, poi scendono agli abissi; L’anima loro si strugge di male.

27 Saltano, e traballano come un ebbro; E perdono tutto il lor senno.

28 Ma, gridando al Signore, mentre sono in distretta, Egli li trae fuor delle loro angosce.

29 Egli acqueta la tempesta, E le onde loro si fermano.

30 Ed essi si rallegrano che sono acquetate; Ed egli li conduce al porto da loro desiderato.

31 Celebrino adunque appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.

32 Ed esaltinlo nella raunanza del popolo, E laudinlo nel concistoro degli anziani

33 Egli riduce i fiumi in deserto, E le vene delle acque in luoghi aridi;

34 La terra fertile in salsuggine, Per la malvagità de’ suoi abitanti.

35 Egli riduce i deserti in guazzi d’acque. E la terra arida in vene d’acque;

36 E fa quivi abitar gli affamati, I quali vi fondano città da abitare.

37 E seminano campi, e piantano vigne, Che producono rendita di frutto.

38 Ed egli li benedice, e moltiplicano grandemente; Ed egli non iscema i lor bestiami.

39 Poi vengono al meno, e sono abbassati Per distretta, per avversità, e per affanni.

40 Egli spande lo sprezzo sopra i nobili, E li fa andare errando per luoghi deserti, ove non vi è via alcuna.

41 E innalza il bisognoso dalla miseria, E fa che le famiglie moltiplicano a guisa di gregge.

42 Gli uomini diritti, veggendo queste cose, si rallegrano; Ma ogni iniquità si tura la bocca.

43 Chi è savio? osservi queste cose, E consideri le benignità del Signore

1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.