1 Salmo di Asaf CERTAMENTE Iddio è buono ad Israele, A quelli che son puri di cuore.
2 Ora, quant’è a me, quasi che incapparono i miei piedi; Come nulla mancò che i miei passi non isdrucciolassero.
3 Perciocchè io portava invidia agl’insensati, Veggendo la prosperità degli empi.
4 Perciocchè non vi sono alcuni legami alla lor morte; E la lor forza è prosperosa.
5 Quando gli altri uomini sono in travagli, essi non vi son punto; E non ricevono battiture col rimanente degli uomini.
6 Perciò, la superbia li cinge a guisa di collana; La violenza li involge come un vestimento.
7 Gli occhi escono loro fuori per lo grasso; Avanzano le immaginazioni del cuor loro.
8 Son dissoluti, e per malizia ragionano di oppressare; Parlano da alto.
9 Mettono la lor bocca dentro al cielo, E la lor lingua passeggia per la terra.
10 Perciò, il popolo di Dio riviene a questo, Veggendo che l’acqua gli è spremuta a bere a pien calice,
11 E dice: Come può essere che Iddio sappia ogni cosa, E che vi sia conoscimento nell’Altissimo?
12 Ecco, costoro son empi, e pur godono pace e tranquillità in perpetuo; Ed accrescono le lor facoltà.
13 Indarno adunque in vero ho nettato il mio cuore, Ed ho lavate le mie mani nell’innocenza.
14 Poichè son battuto tuttodì, Ed ogni mattina il mio gastigamento si rinnuova
15 Se io dico: Io ragionerò così; Ecco, io son disleale inverso la generazione de’ tuoi figliuoli.
16 Io ho adunque pensato di volere intender questo; Ma la cosa mi è parsa molto molesta.
17 Infino a tanto che sono entrato ne’ santuari di Dio; Ed ho considerato il fine di coloro.
18 Certo, tu li metti in isdruccioli; Tu li trabocchi in ruine.
19 Come sono eglino stati distrutti in un momento! Come son venuti meno, e sono stati consumati per casi spaventevoli!
20 Son come un sogno, dopo che l’uomo si è destato; O Signore, quando tu ti risveglierai, tu sprezzerai la lor vana apparenza
21 Quando il mio cuore era inacerbito, Ed io era punto nelle reni;
22 Io era insensato, e non aveva conoscimento; Io era inverso te simile alle bestie.
23 Ma pure io sono stato del continuo teco; Tu mi hai preso per la man destra.
24 Tu mi condurrai per lo tuo consiglio, E poi mi riceverai in gloria;
25 Chi è per me in cielo, fuor che te? Io non voglio altri che te in terra.
26 La mia carne ed il mio cuore erano venuti meno: Ma Iddio è la rocca del mio cuore, e la mia parte in eterno.
27 Perciocchè, ecco, quelli che si allontanano da te periranno; Tu distruggerai ogni uomo che fornicando si svia da te.
28 Ma quant’è a me, egli mi è buono di accostarmi a Dio; Io ho posta nel Signore Iddio la mia confidanza, Per raccontar tutte le opere sue
1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!
2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.
3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.
4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.
5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.
6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.
8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.
9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.
10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!
12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.
13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?
14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.
16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.
22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.
23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.