1 Ó Israel, não te regozijes mais, como os outros fazem, pois que fugiste ao teu Deus, prostituindo-te, e isso sobre todas as eiras de trigo.

2 Eis a razão por que as tuas segas serão pobres; as tuas vinhas morrerão de doença.

3 Não poderás mais ficar nesta terra de Deus; serás levado para o Egipto e para a Assíria, passando a lá viver de restos imundos de comida.

4 Ali, longe da pátria, não te deixarão recolher vinho para os sacrifícios a Deus. Porque nenhum sacrifício que seja oferecido ali pode agradar-lhe; são sítios poluídos, tal como é o alimento dos pranteadores; seja quem for que coma disso será ritualmente impuro. Poderão comer para si próprios, mas não para ofertas ao Senhor.

5 Que farão então vocês no dia de celebrações santas, nos dias de festividade sagrada, quando forem levados como escravos para a Assíria? Quem ficará com a vossa terra? Será o Egipto! Este amontoará os vossos mortos; Menfis enterrá-los-á. Depois apenas se verão crescer espinhos e ortigas por entre as ruínas.

7 Chegou o tempo do castigo de Israel; está quase aí, o dia da recompensa, e Israel conhecê-lo-á em toda a sua extensão. Os profetas são gente maluca, esses inspiradores estão doidos, dizem eles com ar de troça, mas toda a nação está carregada de pecado, e só sabe mostrar ódio para com os que amam Deus.

8 Designei os profetas para guardarem o meu povo, mas esse povo é contra eles, e a cada momento, publicamente, lhes declara a sua raiva, até mesmo no próprio templo de Deus.

9 As coisas que o meu povo faz são tão depravadas como o que fizeram tempos atrás, em Gibeá . O Senhor não se esquece disso. Com certeza que dará o castigo merecido.

10 Ó Israel, como eu recordo esses primeiros dias deliciosos, em que te conduzi no deserto! Como o teu amor era refrescante! Como me satisfazia como os figos primeiros, no Verão! Mas depois fugiste de mim, para Baal-Peor, dando-te a outros deuses, e em breve te tornaste tão louco como os outros.

11 A glória de Israel vai-se, como se se tratasse de um pássaro; os teus filhos morrerão à nascença, ou então perecerão ainda no ventre da mãe; outros nunca chegarão a ser concebidos.

12 E aqueles que conseguirem crescer, tirá-los-ei da tua guarda; todos estão condenados. Sim, será um dia bem triste, esse em que te deixarei e ficarás sozinho.

13 Vi, na minha visão, Efraim, tal como Tiro, plantada num lugar aprazível. Mas Efraim deixará os filhos ser levados para o matadouro.

14 Ó Senhor, que hei-de eu pedir-te a favor de teu povo? Pedirei isto: ventres maternos que não dêem à luz, seios que não possam alimentar.

15 Toda a sua maldade começou em Gilgal; ali comecei a aborrecê-los. Expulsá-los-ei por causa da sua idolatria. Não mais os amarei, porque os seus chefes são rebeldes.

16 Efraim está condenado. As raízes de Israel estão secas; não dará mais fruto. E se chegar a dar à luz filhos, matá-los-ei, esses seus filhos amados.

17 O meu Deus destruirá o povo de Israel por causa de não terem querido dar ouvidos e obedecer à minha voz. Tornar-se-ão judeus errantes, sem pátria entre as nações.

1 Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niinkuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla.

2 Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänet pettää.

3 Eivät he saa asua Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin, ja Assurissa he syövät saastaista.

4 Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin.

5 Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?

6 Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon: Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa. Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.

7 Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel saa tuntea sen. Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies sinun paljojen rikoksiesi ja paljon vainoamisen tähden.

8 Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan. Profeetta-hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula, vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.

9 He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niinkuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.

10 Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.

11 Efraim-lintuna lentää pois heidän kunniansa: ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.

12 Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!

13 Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin, istutettu laidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.

14 Anna heille, Herra-mitä antaisitkaan? -anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.

15 Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkoitan heidät temppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta: kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.

16 Efraim on hakattu maahan, heidän juurensa on kuivettunut: hedelmää he eivät tee. Ja jos synnyttävätkin, kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.

17 Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.