1 Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.2 (H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.3 (H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.4 (H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.5 (H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.6 (H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.7 (H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.8 (H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.9 (H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.10 (H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.11 (H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.12 (H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.13 (H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.14 (H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.15 (H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.16 (H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.17 (H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.18 (H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.19 (H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.20 (H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.21 (H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.22 (H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.23 (H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.24 (H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.25 (H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.26 (H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.27 (H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.28 (H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.29 (H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.30 (H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.31 (H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?32 (H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.33 (H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.34 (H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.35 (H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.36 (H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.37 (H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.38 (H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.39 (H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.40 (H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.41 (H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.42 (H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.43 (H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.44 (H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.45 (H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.46 (H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!47 (H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.48 (H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.49 (H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.50 (H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

1 Eu te amo, ó Senhor, força minha.2 O Senhor é a minha rocha, a minha fortaleza e o meu libertador; o meu Deus, o meu rochedo, em quem me refúgio; o meu escudo, a força da minha salvação, e o meu alto refúgio.3 Invoco o Senhor, que é digno de louvor, e sou salvo dos meus inimigos.4 Cordas de morte me cercaram, e torrentes de perdição me amedrontaram.5 Cordas de Seol me cingiram, laços de morte me surpreenderam.6 Na minha angústia invoquei o Senhor, sim, clamei ao meu Deus; do seu templo ouviu ele a minha voz; o clamor que eu lhe fiz chegou aos seus ouvidos.7 Então a terra se abalou e tremeu, e os fundamentos dos montes também se moveram e se abalaram, porquanto ele se indignou.8 Das suas narinas subiu fumaça, e da sua boca saiu fogo devorador; dele saíram brasas ardentes.9 Ele abaixou os céus e desceu; trevas espessas havia debaixo de seus pés.10 Montou num querubim, e voou; sim, voou sobre as asas do vento.11 Fez das trevas o seu retiro secreto; o pavilhão que o cercava era a escuridão das águas e as espessas nuvens do céu.12 Do resplendor da sua presença saíram, pelas suas espessas nuvens, saraiva e brasas de fogo.13 O Senhor trovejou a sua voz; e havia saraiva e brasas de fogo.14 Despediu as suas setas, e os espalhou; multiplicou raios, e os perturbou.15 Então foram vistos os leitos das águas, e foram descobertos os fundamentos do mundo, à tua repreensão, Senhor, ao sopro do vento das tuas narinas.16 Do alto estendeu o braço e me tomou; tirou-me das muitas águas.17 Livrou-me do meu inimigo forte e daqueles que me odiavam; pois eram mais poderosos do que eu.18 Surpreenderam-me eles no dia da minha calamidade, mas o Senhor foi o meu amparo.19 Trouxe-me para um lugar espaçoso; livrou-me, porque tinha prazer em mim.20 Recompensou-me o Senhor conforme a minha justiça, retribuiu-me conforme a pureza das minhas mãos.21 Pois tenho guardado os caminhos do Senhor, e não me apartei impiamente do meu Deus.22 Porque todas as suas ordenanças estão diante de mim, e nunca afastei de mim os seus estatutos.23 Também fui irrepreensível diante dele, e me guardei da iniqüidade.24 Pelo que o Senhor me recompensou conforme a minha justiça, conforme a pureza de minhas mãos perante os seus olhos.25 Para com o benigno te mostras benigno, e para com o homem perfeito te mostras perfeito.26 Para com o puro te mostras puro, e para com o perverso te mostras contrário.27 Porque tu livras o povo aflito, mas os olhos altivos tu os abates.28 Sim, tu acendes a minha candeia; o Senhor meu Deus alumia as minhas trevas.29 Com o teu auxílio dou numa tropa; com o meu Deus salto uma muralha.30 Quanto a Deus, o seu caminho é perfeito; a promessa do Senhor é provada; ele é um escudo para todos os que nele confiam.31 Pois, quem é Deus senão o Senhor? e quem é rochedo senão o nosso Deus?32 Ele é o Deus que me cinge de força e torna perfeito o meu caminho;33 faz os meus pés como os das corças, e me coloca em segurança nos meus lugares altos.34 Adestra as minhas mãos para a peleja, de sorte que os meus braços vergam um arco de bronze.35 Também me deste o escudo da tua salvação; a tua mão direita me sustém, e a tua clemência me engrandece.36 Alargas o caminho diante de mim, e os meus pés não resvalam.37 Persigo os meus inimigos, e os alcanço; não volto senão depois de os ter consumido.38 Atravesso-os, de modo que nunca mais se podem levantar; caem debaixo dos meus pés.39 Pois me cinges de força para a peleja; prostras debaixo de mim aqueles que contra mim se levantam.40 Fazes também que os meus inimigos me dêem as costas; aos que me odeiam eu os destruo.41 Clamam, porém não há libertador; clamam ao Senhor, mas ele não lhes responde.42 Então os esmiuço como o pó diante do vento; lanço-os fora como a lama das ruas.43 Livras-me das contendas do povo, e me fazes cabeça das nações; um povo que eu não conhecia se me sujeita.44 Ao ouvirem de mim, logo me obedecem; com lisonja os estrangeiros se me submetem.45 Os estrangeiros desfalecem e, tremendo, saem dos seus esconderijos.46 Vive o Senhor; bendita seja a minha rocha, e exaltado seja o Deus da minha salvação,47 o Deus que me dá vingança, e sujeita os povos debaixo de mim,48 que me livra de meus inimigos; sim, tu me exaltas sobre os que se levantam contra mim; tu me livras do homem violento.49 Pelo que, ó Senhor, te louvarei entre as nações, e entoarei louvores ao teu nome.50 Ele dá grande livramento ao seu rei, e usa de benignidade para com o seu ungido, para com Davi e sua posteridade, para sempre.