1 Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kusin puheiden tähden. (H7:2)Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut vainoojiltani, auta minua.2 (H7:3)Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona: se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa.3 (H7:4)Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen, jos pahat teot tahraavat käsiäni,4 (H7:5)jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen, jos olen riistänyt jotakin siltä, joka nyt suotta minua syyttää,5 (H7:6)niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni, tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan! (sela)6 (H7:7)Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!7 (H7:8)Kutsu eteesi kaikki kansat, asetu istuimellesi korkeuteen!8 (H7:9)Herra, sinä kansojen tuomari, anna oikeuden tapahtua minulle, minä olen syytön.9 (H7:10)Tee loppu jumalattomien pahuudesta, mutta viatonta vahvista, sinä vanhurskas Jumala, sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset.10 (H7:11) Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja.11 (H7:12)Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä.12 (H7:13)Vihollinen teroittaa taas miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää.13 (H7:14)Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi.14 (H7:15)Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta.15 (H7:16)Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa.16 (H7:17)Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat hänen oman päänsä päälle.17 (H7:18)Minä kiitän Herraa hänen oikeista tuomioistaan, ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!

1 Senhor, Deus meu, confio, salva-me de todo o que me persegue, e livra-me;2 para que ele não me arrebate, qual leão, despedaçando-me, sem que haja quem acuda.3 Senhor, Deus meu, se eu fiz isto, se há perversidade nas minhas mãos,4 se paguei com o mal àquele que tinha paz comigo, ou se despojei o meu inimigo sem causa.5 persiga-me o inimigo e alcance-me; calque aos pés a minha vida no chão, e deite no pó a minha glória.6 Ergue-te, Senhor, na tua ira; levanta-te contra o furor dos meus inimigos; desperta-te, meu Deus, pois tens ordenado o juízo.7 Reúna-se ao redor de ti a assembléia dos povos, e por cima dela remonta-te ao alto.8 O Senhor julga os povos; julga-me, Senhor, de acordo com a minha justiça e conforme a integridade que há em mim.9 Cesse a maldade dos ímpios, mas estabeleça-se o justo; pois tu, ó justo Deus, provas o coração e os rins.10 O meu escudo está em Deus, que salva os retos de coração.11 Deus é um juiz justo, um Deus que sente indignação todos os dias.12 Se o homem não se arrepender, Deus afiará a sua espada; armado e teso está o seu arco;13 já preparou armas mortíferas, fazendo suas setas inflamadas.14 Eis que o mau está com dores de perversidade; concedeu a malvadez, e dará à luz a falsidade.15 Abre uma cova, aprofundando-a, e cai na cova que fez.16 A sua malvadez recairá sobre a sua cabeça, e a sua violência descerá sobre o seu crânio.17 Eu louvarei ao Senhor segundo a sua justiça, e cantarei louvores ao nome do Senhor, o Altíssimo.