1 Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Asafin psalmi. (H81:2)Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme.2 (H81:3)Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra.3 (H81:4)Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, kun on täysikuu, kun vietämme juhlaa!4 (H81:5)Tämä on Israelille annettu säädös, määräys, jonka Jaakob on Jumalaltaan saanut.5 (H81:6)Herra antoi sen Joosefin heimolle käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jollaista en ole kuullut:7 (H81:8)Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle ukkospilvien kätköistä ja koettelin sinua Meriban veden luona. (sela)9 (H81:10)Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.10 (H81:11)Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.12 (H81:13)Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.13 (H81:14)Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!15 (H81:16)Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.16 (H81:17)Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

1 Cantai alegremente a Deus, nossa fortaleza; erguei alegres vozes ao Deus de Jacó.2 Entoai um salmo, e fazei soar o adufe, a suave harpa e o saltério.3 Tocai a trombeta pela lua nova, pela lua cheia, no dia da nossa festa.4 Pois isso é um estatuto para Israel, e uma ordenança do Deus de Jacó.5 Ordenou-o por decreto em José, quando saiu contra a terra do Egito. Ouvi uma voz que não conhecia, dizendo:6 Livrei da carga o seu ombro; as suas mãos ficaram livres dos cestos.7 Na angústia clamaste e te livrei; respondi-te no lugar oculto dos trovões; provei-te junto às águas de Meribá.8 Ouve-me, povo meu, e eu te admoestarei; ó Israel, se me escutasses!9 não haverá em ti deus estranho, nem te prostrarás ante um deus estrangeiro.10 Eu sou o Senhor teu Deus, que te tirei da terra do Egito; abre bem a tua boca, e eu a encherei.11 Mas o meu povo não ouviu a minha voz, e Israel não me quis.12 Pelo que eu os entreguei à obstinação dos seus corações, para que andassem segundo os seus próprios conselhos.13 Oxalá me escutasse o meu povo! oxalá Israel andasse nos meus caminhos!14 Em breve eu abateria os seus inimigos, e voltaria a minha mão contra os seus adversários.15 Os que odeiam ao Senhor o adulariam, e a sorte deles seria eterna.16 E eu te sustentaria com o trigo mais fino; e com o mel saído da rocha eu te saciaria.