1 Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

3 Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

5 Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!

6 Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

7 Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

8 Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät?

9 Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.

10 Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?

11 Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

12 Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.

13 Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!

14 Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.

15 Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

16 Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

17 Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

18 Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

19 sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

20 Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys.

1 Alors Tsophar Nahamathite prit la parole, et dit :

2 Ne répondra-t-on point à tant de discours, et [ne faudra-t-il] qu'être un grand parleur, pour être justifié?

3 Tes menteries feront-elles taire les gens? et quand tu te seras moqué, n'y aura-t-il personne qui te fasse honte?

4 Car tu as dit : Ma doctrine est pure, et je suis net devant tes yeux.

5 Mais certainement, il serait à souhaiter que Dieu parlât, et qu'il ouvrît ses lèvres [pour disputer] avec toi.

6 Car il te déclarerait les secrets de la sagesse, [savoir], qu'il devrait redoubler la conduite qu'il tient envers toi; sache donc que Dieu exige de toi beaucoup moins que ton iniquité [ne mérite].

7 Trouveras-tu [le fond en] Dieu en le sondant? Connaîtras-tu parfaitement le Tout-puissant?

8 Ce sont les hauteurs des cieux, qu'y feras-tu? C'est une chose plus profonde que les abîmes, qu'y connaîtras-tu?

9 Son étendue est plus longue que la terre, et plus large que la mer.

10 S'il remue, et qu'il resserre, ou qu'il rassemble, qui l'en détournera?

11 Car il connaît les hommes perfides, et ayant vu l'oppression, n'y prendra-t-il pas garde?

12 Mais l'homme vide de sens devient intelligent, quoique l'homme naisse comme un ânon sauvage.

13 Si tu disposes ton cœur, et que tu étendes tes mains vers lui;

14 Si tu éloignes de toi l'iniquité qui est en ta main, et si tu ne permets point que la méchanceté habite dans tes tentes;

15 Alors certainement tu pourras élever ton visage, [comme étant] sans tache; tu seras ferme, et tu ne craindras rien.

16 Tu oublieras [tes] travaux, et tu ne t'en souviendras pas plus que des eaux [qui] se sont écoulées.

17 Et le temps [de ta vie] se haussera plus qu'au midi; tu resplendiras, [et] seras comme le matin même.

18 Tu seras plein de confiance, parce qu'il y aura de l'espérance [pour toi]; tu creuseras, et tu reposeras sûrement.

19 Tu te coucheras, et il n'y aura personne qui t'épouvante, et plusieurs te feront la cour.

20 Mais les yeux des méchants seront consumés et il n'y aura point d'asile pour eux, et leur espérance sera de rendre l'âme.