1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.

1 Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit :

2 Un homme sage proférera-t-il dans ses réponses une science aussi légère que le vent, des opinions vaines; et remplira-t-il son ventre du vent d'Orient;

3 Disputant avec des discours qui ne servent de rien, et avec des paroles dont on ne peut tirer aucun profit?

4 Certainement tu abolis la crainte [de Dieu], et tu anéantis peu à peu la prière qu'on doit présenter au [Dieu] Fort.

5 Car ta bouche fait connaître ton iniquité, et tu as choisi un langage trompeur.

6 C'est ta bouche qui te condamne, et non pas moi; et tes lèvres témoignent contre toi.

7 Es-tu le premier homme né? ou as-tu été formé avant les montagnes?

8 As-tu été instruit dans le conseil secret de Dieu, et renfermes-tu seul la sagesse?

9 Que sais-tu que nous ne sachions? quelle connaissance as-tu que nous n'ayons?

10 Il y a aussi parmi nous des hommes à cheveux blancs, et des gens d'une fort grande vieillesse, il y en a même de plus âgés que ton père.

11 Les consolations du [Dieu] Fort te semblent-elles trop petites? et as-tu quelque chose de caché par-devers toi?

12 Qu'est-ce qui t'ôte le cœur, et pourquoi clignes-tu les yeux?

13 Que tu pousses ton souffle contre le [Dieu] Fort, et que tu fasses sortir de ta bouche de tels discours?

14 Qu'est-ce que de l'homme [mortel], qu'il soit pur, et de celui qui est né de femme, qu'il soit juste?

15 Voici, [le Dieu fort] ne s'assure point sur ses saints, et les cieux ne se trouvent point purs devant lui;

16 Et combien plus l'homme, qui boit l'iniquité comme l'eau, est-il abominable et impur?

17 Je t'enseignerai, écoute-moi, et je te raconterai ce que j'ai vu;

18 Savoir ce que les sages ont déclaré, et qu'ils n'ont point caché; ce qu'ils avaient [reçu] de leurs pères;

19 Eux à qui seuls la terre a été donnée, et parmi lesquels l'étranger n'est point passé.

20 Le méchant est [comme] en travail d'enfant tous les jours de sa vie, et un [petit] nombre d'années est réservé à l'homme violent.

21 Un cri de frayeur est dans ses oreilles; au milieu de la paix [il croit] que le destructeur se jette sur lui.

22 Il ne croit point pouvoir sortir des ténèbres; et il est toujours regardé de l'épée.

23 Il court après le pain, en [disant]: où y en a-t-il? il sait que le jour de ténèbres est tout prêt, et il le touche comme avec la main.

24 L'angoisse et l'adversité l'épouvantent, et chacune l'accable, comme un Roi équipé pour le combat.

25 Parce qu'il a élevé sa main contre le [Dieu] Fort, et qu'il s'est roidi contre le Tout-puissant;

26 Il lui sautera au collet, [et] sur l'épaisseur de ses gros boucliers.

27 Parce que la graisse aura couvert son visage, et qu'elle aura fait des replis sur son ventre.

28 Et qu'il aura habité dans les villes détruites, et dans des maisons où il ne demeurait plus personne, et qui étaient réduites en monceaux de pierres.

29 Mais il n'en sera pas plus riche, car ses biens ne subsisteront point, et leur entassement ne se répandra point sur la terre.

30 Il ne pourra point se tirer des ténèbres; la flamme séchera ses branches encore tendres; il s'en ira par le souffle de la bouche du [Tout-puissant].

31 Qu'il ne s'assure [donc] point sur la vanité par laquelle il a été séduit, car son changement lui sera inutile.

32 Ce sera fait de lui avant son temps, ses branches ne reverdiront point.

33 On lui ravira son aigret comme à une vigne; et on [lui] fera tomber ses boutons comme à un olivier.

34 Car la bande des hypocrites sera désolée; le feu dévorera les tentes de [ceux qui reçoivent les] présents.

35 Ils conçoivent le travail, et ils enfantent le tourment, et machinent dans le cœur des fraudes.