1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

1 Il n'y a point d'homme assez courageux pour le réveiller; qui est-ce donc qui se présentera devant moi?

2 Qui est-ce qui m'a prévenu, et je [le] lui rendrai? Ce qui est sous tous les cieux est à moi.

3 Je ne me tairai point de ses membres, ni de ce qui concerne ses forces, ni de la grâce de l'arrangement [des parties de son corps].

4 Qui est-ce qui découvrira le dessus de sa couverture, et se jettera entre les deux branches de son mors?

5 Qui est-ce qui ouvrira les portes de sa gueule? La terreur se tient autour de ses dents.

6 Les lames de ses boucliers ne sont que magnificence; elles sont étroitement serrées [comme] avec un cachet.

7 L'une approche de l'autre, et le vent n'entre point entre-deux.

8 Elles sont jointes l'une à l'autre, elles s'entretiennent, et ne se séparent point.

9 Ses éternuements éclaireraient la lumière, et ses yeux sont [comme] les paupières de l'aube du jour.

10 Des flambeaux sortent de sa bouche, et il en rejaillit des étincelles de feu.

11 Une fumée sort de ses narines comme d'un pot bouillant, ou d'une chaudière.

12 Son souffle enflammerait des charbons, et une flamme sort de sa gueule.

13 La force est dans son cou, et la terreur marche devant lui.

14 Sa chair est ferme, tout est massif en lui, rien n'y branle.

15 Son cœur est dur comme une pierre, même comme une pièce de la meule de dessous.

16 Les plus forts tremblent quand il s'élève, et ils ne savent où ils en sont, voyant comme il rompt tout.

17 Qui s'en approchera avec l'épée? ni elle, ni la lance, ni le dard, ni la cuirasse, ne pourront point subsister [devant lui].

18 Il ne tient pas plus de compte du fer que de la paille; et de l'airain, que du bois pourri.

19 La flèche ne le fera point fuir, les pierres d'une fronde lui sont comme du chaume.

20 Il tient les machines de guerre comme des brins de chaume; et il se moque du javelot qu'on lance sur lui.

21 Il a sous soi des tests aigus, et il abat [sous soi] des roseaux pointus [en se couchant] sur la boue.

22 Il fait bouillonner le gouffre comme une chaudière, et rend semblable la mer à un chaudron de parfumeur.

23 Il fait reluire après soi son sentier, et on prendrait l'abîme pour une tête blanchie de vieillesse.

24 Il n'y a rien sur la terre qui lui puisse être comparé, ayant été fait pour ne rien craindre.

25 Il voit [au-dessous de lui] tout ce qu'il y a de plus élevé; il est Roi sur tous les plus fiers animaux.