1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.

1 Alors Bildad Suhite prit la parole, et dit :

2 Quand finirez-vous ces discours? écoutez, et puis nous parlerons.

3 Pourquoi sommes-nous regardés comme bêtes, [et] pourquoi nous tenez-vous pour souillés?

4 [Ô toi!] qui te déchires toi-même en ta fureur, la terre sera-t-elle abandonnée à cause de toi, [et] les rochers seront-ils transportés de leur place?

5 Certainement, la lumière des méchants sera éteinte, et l'étincelle de leur feu ne reluira point.

6 La lumière sera obscurcie dans la tente de chacun d'eux, et la lampe [qui éclairait] au-dessus d'eux sera éteinte.

7 Les démarches de sa force seront resserrées, et son conseil le renversera.

8 Car il sera enlacé par ses pieds dans les filets, et il marchera sur des rets.

9 Le lacet lui saisira le talon, et le voleur le saisissant en aura le dessus.

10 Son piège est caché dans la terre, et sa trappe cachée sur son sentier.

11 Les terreurs l'assiégeront de tous côtés, et le feront trotter çà et là de ses pieds.

12 Sa force sera affamée, et la calamité sera toujours à son côté.

13 Le premier-né de la mort dévorera ce qui soutient sa peau, il dévorera, [dis-je], ce qui le soutient.

14 [Les choses en quoi il mettait] sa confiance seront arrachées de sa tente, et il sera conduit vers le Roi des épouvantements.

15 On habitera dans sa tente, sans qu'elle soit plus à lui; et le soufre sera répandu sur sa maison de plaisance.

16 Ses racines sécheront au dessous, et ses branches seront coupées en haut.

17 Sa mémoire périra sur la terre, et on ne parlera plus de son nom dans les places.

18 On le chassera de la lumière dans les ténèbres, et il sera exterminé du monde.

19 Il n'aura ni fils ni petit-fils parmi son peuple, et il n'aura personne qui lui survive dans ses demeures.

20 Ceux qui seront venus après lui, seront étonnés de son jour; et ceux qui auront été avant lui en seront saisis d'horreur.

21 Certainement telles seront les demeures du pervers, et tel sera le lieu de celui qui n'a point reconnu le [Dieu] Fort.