1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.

1 Voici, mon œil a vu toutes ces choses, [et] mon oreille les a ouïes et entendues.

2 Comme vous les savez, je les sais aussi; je ne vous suis pas inférieur.

3 Mais je parlerai au Tout-puissant, et je prendrai plaisir à dire mes raisons au [Dieu] Fort.

4 Et certes vous inventez des mensonges; vous êtes tous des médecins inutiles.

5 Plût à Dieu que vous demeurassiez entièrement dans le silence; et cela vous serait réputé à sagesse.

6 Ecoutez donc maintenant mon raisonnement, et soyez attentifs à la défense de mes lèvres :

7 Allégueriez-vous des choses injustes, en faveur du [Dieu] Fort, et diriez-vous quelque fausseté pour lui?

8 Ferez-vous acception de sa personne, si vous plaidez la cause du [Dieu] Fort?

9 Vous en prendra-t-il bien, s'il vous sonde? vous jouerez-vous de lui, comme on se joue d'un homme [mortel]?

10 Certainement il vous censurera, si même en secret vous faites acception de personnes.

11 Sa majesté ne vous épouvantera-t-elle point? et sa frayeur ne tombera-t-elle point sur vous?

12 Vos discours mémorables sont des sentences de cendre, et vos éminences sont des éminences de boue.

13 Taisez-vous devant moi, et que je parle; et qu'il m'arrive ce qui pourra.

14 Pourquoi porté-je ma chair entre mes dents, et tiens-je mon âme entre mes mains?

15 Voilà, qu'il me tue, je ne laisserai pas d'espérer [en lui]; et je défendrai ma conduite en sa présence.

16 Et qui plus est, il sera lui-même ma délivrance; mais l'hypocrite ne viendra point devant sa face.

17 Ecoutez attentivement mes discours, et prêtez l'oreille à ce que je vais vous déclarer.

18 Voilà, aussitôt que j'aurai déduit par ordre mon droit, je sais que je serai justifié.

19 Qui est-ce qui veut disputer contre moi? car maintenant si je me tais, je mourrai.

20 Seulement ne me fais point ces deux choses, [et] alors je ne me cacherai point devant ta face;

21 Retire ta main de dessus moi, et que ta frayeur ne me trouble point.

22 Puis appelle-moi, et je répondrai; ou bien je parlerai, et tu me répondras.

23 Combien ai-je d'iniquités et de péchés? Montre-moi mon crime et mon péché.

24 Pourquoi caches-tu ta face, et me tiens-tu pour ton ennemi?

25 Déploieras-tu tes forces contre une feuille que le vent emporte? poursuivras-tu du chaume tout sec?

26 Que tu donnes contre moi des arrêts d'amertume, et que tu me fasses porter la peine des péchés de ma jeunesse?

27 Et que tu mettes mes pieds aux ceps, et observes tous mes chemins? et que tu suives les traces de mes pieds?

28 Car celui [que tu poursuis de cette manière,] s'en va par pièces comme du bois vermoulu, et comme une robe que la teigne a rongée.