1 Asafin virsi. Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?

2 Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.

3 Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi.

4 Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.

5 Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät,

6 ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset.

7 He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon.

9 Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.

10 Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

11 Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!

12 Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla.

13 Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät.

14 Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat.

16 Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.

17 Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.

18 Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

19 Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki.

20 Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa.

21 Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.

22 Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää.

23 Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy.

1 Maskil d'Asaph. Ô Dieu, pourquoi nous as-tu rejetés pour jamais? et pourquoi es-tu enflammé de colère contre le troupeau de ta pâture?

2 Souviens-toi de ton assemblée que tu as acquise d'ancienneté. Tu t'es approprié cette montagne de Sion, sur laquelle tu as habité, [afin qu'elle fût] la portion de ton héritage.

3 Avance tes pas vers les masures de perpétuelle durée; l'ennemi a tout renversé au lieu Saint.

4 Tes adversaires ont rugi au milieu de tes Synagogues; ils ont mis leurs enseignes pour enseignes.

5 Là chacun se faisait voir élevant en haut les haches à travers le bois entrelacé.

6 Et maintenant avec des coignées et des marteaux ils brisent ensemble ses entaillures.

7 Ils ont mis en feu tes sanctuaires, et ont profané le Pavillon dédié à ton Nom, [l'abattant] par terre.

8 Ils ont dit en leur cœur : saccageons-les tous ensemble; ils ont brûlé toutes les Synagogues du [Dieu] Fort sur la terre.

9 Nous ne voyons plus nos enseignes; il n'y a plus de Prophètes; et il n'y a aucun avec nous qui sache jusques à quand.

10 Ô Dieu! jusques à quand l'adversaire te couvrira-t-il d'opprobres? L'ennemi méprisera-t-il ton Nom à jamais?

11 Pourquoi retires-tu ta main, même ta droite? Consume-les en la tirant du milieu de ton sein.

12 Or Dieu est mon Roi d'ancienneté, faisant des délivrances au milieu de la terre.

13 Tu as fendu la mer par ta force; tu as cassé les têtes des baleines sur les eaux.

14 Tu as brisé les têtes du Léviathan, tu l'as donné en viande au peuple des habitants des déserts.

15 Tu as ouvert la fontaine et le torrent, tu as desséché les grosses rivières.

16 A toi est le jour, à toi aussi est la nuit; tu as établi la lumière et le soleil.

17 Tu as posé toutes les limites de la terre; tu as formé l'Eté et l'Hiver.

18 Souviens-toi de ceci, que l'ennemi a blasphémé l'Eternel, [et] qu'un peuple insensé a outragé ton Nom.

19 N'abandonne point à la troupe [de telles gens] l'âme de ta tourterelle, n'oublie point à jamais la troupe de tes affligés.

20 Regarde à ton alliance; car les lieux ténébreux de la terre sont remplis de cabanes de violence.

21 [Ne permets pas] que celui qui est foulé s'en retourne tout confus, et fais que l'affligé et le pauvre louent ton Nom.

22 Ô Dieu! lève-toi, défends ta cause, souviens-toi de l'opprobre qui t'est fait tous les jours par l'insensé.

23 N'oublie point le cri de tes adversaires; le bruit de ceux qui s'élèvent contre toi monte continuellement.