1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.
1 Y RESPONDIO Bildad Suhita, y dijo:
2 ¿Cuándo pondréis fin á las palabras? Entended, y después hablemos.
3 ¿Por qué somos tenidos por bestias, Y en vuestros ojos somos viles?
4 Oh tú, que despedazas tu alma con tu furor, ¿Será dejada la tierra por tu causa, Y serán traspasadas de su lugar las peñas?
5 Ciertamente la luz de los impíos será apagada, Y no resplandecerá la centella de su fuego.
6 La luz se oscurecerá en su tienda, Y apagaráse sobre él su lámpara.
7 Los pasos de su pujanza serán acortados, Y precipitarálo su mismo consejo.
8 Porque red será echada en sus pies, Y sobre red andará.
9 Lazo prenderá su calcañar: Afirmaráse la trampa contra él.
10 Su cuerda está escondida en la tierra, Y su torzuelo sobre la senda.
11 De todas partes lo asombrarán temores, Y haránle huir desconcertado.
12 Su fuerza será hambrienta, Y á su lado estará aparejado quebrantamiento.
13 El primogénito de la muerte comerá los ramos de su piel, Y devorará sus miembros.
14 Su confianza será arrancada de su tienda, Y harále esto llevar al rey de los espantos.
15 En su tienda morará como si no fuese suya: Piedra azufre será esparcida sobre su morada.
16 Abajo se secarán sus raíces, Y arriba serán cortadas sus ramas.
17 Su memoria perecerá de la tierra, Y no tendrá nombre por las calles.
18 De la luz será lanzado á las tinieblas, Y echado fuera del mundo.
19 No tendrá hijo ni nieto en su pueblo, Ni quien le suceda en sus moradas.
20 Sobre su día se espantarán los por venir, Como ocupó el pavor á los que fueron antes.
21 Ciertamente tales son las moradas del impío, Y este será el lugar del que no conoció á Dios.