1 Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
2 Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.
3 Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.
4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.
5 Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
6 Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
7 Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
8 Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,
9 hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.
10 Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,
11 alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.
12 Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,
13 viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
14 Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
15 Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
16 Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.
17 Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
18 Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
19 Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,
20 nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.
21 Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
22 Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,
23 sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.
24 Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.
25 Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
26 Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
27 Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.
1 AHORA pues da voces, si habrá quien te responda; ¿Y á cuál de los santos te volverás?
2 Es cierto que al necio la ira lo mata, Y al codicioso consume la envidia.
3 Yo he visto al necio que echaba raíces, Y en la misma hora maldije su habitación.
4 Sus hijos estarán lejos de la salud, Y en la puerta serán quebrantados, Y no habrá quien los libre.
5 Su mies comerán los hambrientos, Y sacaránla de entre las espinas, Y los sedientos beberán su hacienda.
6 Porque la iniquidad no sale del polvo, Ni la molestia brota de la tierra.
7 Empero como las centellas se levantan para volar por el aire, Así el hombre nace para la aflicción.
8 Ciertamente yo buscaría á Dios, Y depositaría en él mis negocios:
9 El cual hace cosas grandes é inescrutables, Y maravillas que no tienen cuento:
10 Que da la lluvia sobre la haz de la tierra, Y envía las aguas por los campos:
11 Que pone los humildes en altura, Y los enlutados son levantados á salud:
12 Que frustra los pensamientos de los astutos, Para que sus manos no hagan nada:
13 Que prende á los sabios en la astucia de ellos, Y el consejo de los perversos es entontecido;
14 De día se topan con tinieblas, Y en mitad del día andan á tientas como de noche:
15 Y libra de la espada al pobre, de la boca de los impíos, Y de la mano violenta;
16 Pues es esperanza al menesteroso, Y la iniquidad cerrará su boca.
17 He aquí, bienaventurado es el hombre á quien Dios castiga: Por tanto no menosprecies la corrección del Todopoderoso.
18 Porque él es el que hace la llaga, y él la vendará: El hiere, y sus manos curan.
19 En seis tribulaciones te librará, Y en la séptima no te tocará el mal.
20 En el hambre te redimirá de la muerte, Y en la guerra de las manos de la espada.
21 Del azote de la lengua serás encubierto; Ni temerás de la destrucción cuando viniere.
22 De la destrucción y del hambre te reirás, Y no temerás de las bestias del campo:
23 Pues aun con las piedras del campo tendrás tu concierto, Y las bestias del campo te serán pacíficas.
24 Y sabrás que hay paz en tu tienda; Y visitarás tu morada, y no pecarás.
25 Asimismo echarás de ver que tu simiente es mucha, Y tu prole como la hierba de la tierra.
26 Y vendrás en la vejez á la sepultura, Como el montón de trigo que se coge á su tiempo.
27 He aquí lo que hemos inquirido, lo cual es así: Oyelo, y juzga tú para contigo.