1 Job vastasi ja sanoi:
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
1 约伯回答说：
2 "你们要细听我的言语， 这就算是你们给我的安慰。
3 请原谅我， 我又要说话了， 说完以后， 就任凭你们嘲笑吧！
4 我岂是抱怨的人呢？我的心为什么不能忍耐呢？
5 你们注视我， 惊讶吧， 用手掩口吧。
6 我每逢想起， 就惊惶， 浑身战抖。
7 恶人为什么总可以存活， 活到老， 而且财势强大？
8 他们的后裔在他们面前坚定， 他们眼见自己的子孙在他们周围立定。
9 他们的家宅平安无惧， 神的刑杖也不加在他们身上。
10 他们的公牛交配而不落种， 他们的母牛下犊而不掉胎，
11 他们叫小孩子出去多如羊群， 他们的年轻人四处跳跃；
12 他们跟着琴鼓高歌， 又因着箫的声音欢乐。
13 他们幸福度过他们的日子， 一剎那间下阴间， 毫无病痛。
14 然而他们对 神说： ‘离开我们吧， 我们不愿意晓得你的道路。
15 全能者是谁， 竟要我们服事他呢？我们若向他恳求， 有什么益处呢？’
16 他们的福乐岂不是掌握在他们的手中？恶人的谋算离我很远。
17 恶人的灯何尝熄灭？灾难何尝临到他们身上？神何尝在忿怒中把痛苦分给他们！
18 他们何尝像风前的干草， 何尝像暴风刮去的糠秕？
19 你们说： ‘ 神为恶人的儿女积蓄罪孽’， 我却说： ‘ 神报应他本人， 好叫他自己明白。’
20 愿他亲眼看见自己败落， 愿他喝全能者的烈怒。
21 他的岁月既然断绝， 他还会看顾自己身后的家吗？
22 神既然审判那些在高位的， 谁能把什么知识教给他呢？
23 有人到死的时候仍然气力充足， 享尽平静与安逸；
24 他的奶桶充满鲜奶， 他的骨髓滋润。
25 有人到死的时候心里痛苦， 一生未尝美食；
26 他们都一起躺在尘土中， 虫子爬满他们身上。
27 我知道你们的心思， 与你们恶待我的计谋。
28 你们问： ‘霸王的房屋在哪里？恶人住过的帐棚在哪里？’
29 你们没有问问过路的人吗？不承认他们所提的证据吗？
30 就是恶人在灾难的日子得存留， 在 神发怒的时候得逃脱。
31 他所行的， 有谁敢当面指责他呢？他所作的， 有谁能报应他呢？
32 然而他被人抬到坟墓里， 并且有人看守他的墓地。
33 他以谷中的土块为甘甜， 所有的人跟在他后面， 走在他前面的不计其数。
34 你们的回话既然只存虚假， 怎样徒然安慰我呢？"