2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
1 "但现在年纪比我小的人都笑我； 我不容许他们的父亲与我羊群的犬只为伴。
2 他们的气力已经衰退了， 他们两手的力量对我有什么益处呢？
3 他们因穷乏与饥饿而消瘦， 在黑夜荒废与荒凉之地咀嚼旷野的干草；
4 他们在草丛中采摘咸草， 以罗腾树根作食物。
5 他们从人群中被赶出去， 人追喊他们如追喊贼一样，
6 以致他们住在惊吓谷之中， 在地洞和岩穴之间；
7 他们在草丛中间喊叫， 在杂草之下集合起来。
8 他们都是愚顽人、下流人的子孙， 被人鞭打逐出境外。
9 现在他们以我为歌曲， 我竟成了他们的笑柄。
10 他们厌恶我， 远远地离开我， 又不住吐唾沫在我脸上，
11 因为 神把我的弓弦松开， 叫我受苦， 他们就在我面前任意妄为。
12 一窝暴民在我右边兴起， 推开我的脚， 筑起灾难的路攻击我。
13 他们拆毁了我的路， 没有别人的帮助也能毁灭我；
14 他们闯进来如闯大破口， 在废墟之中辊过来，
15 惊骇临到我的身上， 驱逐我的尊严如风吹一般， 我的好景像云一样过去。
16 现在我的心伤恸有如倒了出来， 苦难的日子把我抓住。
17 夜间痛苦刺透我的骨头， 疼痛不止， 不住地咀嚼我。
18 我的衣服因 神的大力变了形， 他的大力如外衣的领口把我束紧。
19 神把我扔在泥中， 我就像尘土和炉灰一般。
20 神啊！ 我向你呼求， 你却不应允我， 我站起来， 你也不理我。
21 你变成待我残忍， 用你大能的手迫害我，
22 你把我提到风中， 使我被风刮去， 使我在暴风中消散。
23 我知道你必使我归回死地， 归到那为众生所定的阴宅。
24 然而人跌倒， 怎会不伸手？人遇灾祸， 怎会不呼救呢？
25 艰难过日的， 我不是为他哀哭； 贫穷的， 我不是为他忧愁吗？
26 我希望得福乐， 灾祸就来了； 我等候光明， 幽暗就到了。
27 我的心肠沸腾、不安， 痛苦的日子临到我。
28 我四处行走， 全身发黑， 并不是因为日晒； 我在会中站着呼求。
29 我与野狗为兄弟， 又与鸵鸟作同伴。
30 我的皮肤发黑脱落， 我的骨头因热发烧，
31 所以我的琴音变为哀音， 我的箫声变为哭声。"