1 Job vastasi ja sanoi:
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
1 约伯回答说：
2 "我实在知道是这样， 但是， 人在 神面前怎能算为公义呢？
3 人若愿意与他辩论， 连千分之一也答不出来。
4 他心里有智慧， 而且有极大的能力， 有谁对他刚硬而平安无事呢？
5 他在怒中移山翻冈； 山冈却不知道；
6 他使大地震动离开本处， 大地的柱子就摇撼；
7 他吩咐太阳， 太阳就不上升， 又封闭众星；
8 他独自铺开苍天， 步行在海浪之上；
9 他造北斗与参星， 昴星和南方的星座；
10 他所行的大事无法测度， 所行的奇事不可胜数。
11 他行过我身边， 我却看不见； 他掠过去， 我竟不觉察。
12 他夺取， 谁能拦阻他？谁敢问他： ‘你干什么？’
13 神必不抑制他的怒气， 海怪拉哈伯的助手都俯伏在他以下。
14 何况我呢？我怎敢回答他， 措辞与他辩论呢？
15 即使我有理， 也不敢回答， 只向那审判我的求怜悯；
16 即使我呼求， 他也回答我， 我还是不信他会垂听我的声音。
17 他用暴风伤害我， 无缘无故加添我的创伤。
18 他不让我喘一口气， 却使我饱尝苦楚。
19 若论力量， 他多么强大， 若论诉讼， 他说： ‘谁能把我传来？’
20 即使我有理， 我的口还是定我有罪； 即使我完全， 我的口还是判我乖谬。
21 我虽然完全， 却不顾我自己， 倒厌恶我的生命。
22 所以我说， 善恶都是一样， 完全人和恶人， 他都灭尽。
23 灾祸忽然把人杀害的时候， 他就必嘲笑无辜人的遭遇。
24 全世界交在恶人的手中， 他蒙蔽世上审判官的脸， 如果不是他， 那么是谁呢？
25 我的日子过得比信差还快， 飞快逝去， 不见福乐。
26 我的日子消逝有如快船， 好像俯冲猛扑食物的鹰。
27 我若说： ‘我要忘记我的苦情， 要除去愁容， 面露喜乐。’
28 我就惧怕我的一切痛苦， 因为我知道你必不以我为无辜。
29 我既然被定为有罪， 又何必徒然劳苦呢？
30 我若用雪水洗净我的身， 又用碱水洁净我的手，
31 你还是把我扔入坑中， 连我的衣服也憎恶我。
32 他不像我是个人， 使我可以答他， 让我们一起对簿公堂。
33 我俩之间并没有仲裁者， 能够按手在我们双方身上。
34 愿他使他的刑杖离开我， 愿他可畏的威严不惊吓我，
35 我就说话， 也不怕他， 因为我本身并不是这种人。"