1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Job lausui ja sanoi:
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
1 后来， 约伯开口咒诅自己的生日。
2 约伯说：
3 "愿我生的那日泯灭， 人说怀男胎的那夜灭没。
4 愿那日变成黑暗， 愿 神不从上面眷顾， 愿光明不照耀在其上。
5 愿黑暗与死荫索讨那日， 愿密云停留在上面， 愿白天的昏黑惊吓它。
6 愿那夜被幽暗夺去， 不让它连在平日之中， 列入月数之内。
7 愿那夜没有生育， 也没有欢乐的声音。
8 那些咒诅日子、善于惹动海怪的， 愿他们咒诅那夜。
9 愿那夜黎明的星星变成黑暗， 愿那夜等候发光却不亮， 见不到清晨的曙光。
10 因为那夜没有把我母胎的门关闭， 也没有把苦难隐藏， 使我看不见。
11 我为什么不一离母胎就死去？我为什么不一出母腹就断气？
12 为什么有膝承接我？为什么有乳哺养我？
13 不然， 我早已躺下安息，
14 与世上那些为自己建造陵墓的君王和谋士同睡，
15 或与那些拥有黄金， 房屋装满银子的王侯同眠。
16 我为什么不像暗中流产的胎， 未见天日的婴孩， 归于无有呢？
17 在那里， 恶人止息搅扰， 筋疲力尽的得安息；
18 被囚的同享安宁； 听不见督工的声音；
19 老少尊卑都在那里， 奴仆脱离主人的辖制。
20 为什么有光明赐给劳碌的人， 有生命赐给苦命的人呢？
21 他们想死却死不了， 找死胜于找宝藏；
22 他们找到坟墓就高兴， 非常欢喜快乐。
23 为什么有生命赐给前途茫茫， 又被 神四面围困的人呢？
24 我以叹息代替食物， 我唉哼的声音如水涌出。
25 我所惧怕的临到我， 我所惊恐的向我而来。
26 我不得安逸， 不得安静， 也不得安息， 却有搅扰来到。"