1 Job vastasi ja sanoi:
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
1 约伯回答说：
2 "你们叫我受苦要到几时呢？用话压碎我要到几时呢？
3 你们已经十次侮辱我， 你们苛刻地对我， 也不觉得羞耻。
4 即使我真的有过错， 由我承担好了。
5 你们若真的妄自尊大攻击我， 用我的羞辱来证明我的不是，
6 那么， 就知道是 神颠倒我的案件， 用他的网圈住我。
7 我呼叫‘强暴！ ’却没有回答； 我呼求， 却得不到公断。
8 神用篱笆拦阻我的道路， 使我不能经过； 他又使黑暗笼罩我的路。
9 他从我身上剥去我的荣耀， 又挪去我头上的冠冕。
10 他四面拆毁我， 我就离世， 他又把我这指望如树枝一样拔出来。
11 他的怒气向我发作， 把我看作他的敌人；
12 他的军队一起上来， 他们攻击我， 在我的帐棚周围安营。
13 他使我的族人远离我， 使我熟悉的人完全与我疏远。
14 我的亲戚离弃我， 我的朋友忘记我；
15 在我家中寄居的和我的婢女， 都把我当作外人， 我在他们的眼中是个外族人。
16 我呼唤仆人， 他不回答， 我得用口哀求他。
17 妻子厌恶我的气息， 同胞兄弟也厌弃我，
18 连小孩子也藐视我， 我一起来， 他们就讥笑我；
19 我所有的密友都憎恶我， 我所爱的人也向我反脸。
20 我的骨头紧贴着皮肉， 我只剩牙皮逃过大难。
21 我的朋友啊！ 求你们怜悯我， 怜悯我吧！ 因为 神的手击打了我。
22 你们为什么有如 神那样逼迫我？还不因吃我的肉感到满足吗？
23 但愿我的话现在都写下， 都刻在书简上，
24 用铁笔又用铅， 永远刻在磐石上。
25 我知道我的救赎主活着， 最后他必在地上兴起。
26 我的皮肉遭受毁坏以后， 这事就要发生， 我必在肉体以外得见 神。
27 我必见他在我身边， 我要亲眼见他， 并非外人， 我的心肠在我里面渴想极了。
28 你们若说： ‘惹事的根既然在他， 我们要怎样逼迫他呢？’
29 你们就当惧怕刀剑， 因为这些罪孽带来刀剑的惩罚， 好使你们知道有审判。"