1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
1 拿玛人琐法回答说：
2 "我的心思烦扰叫我回话， 因为我内心急躁。
3 我听见了那羞辱我的责备， 心灵因着我的悟性回答我。
4 你不知亘古以来， 自从地上有人以来，
5 恶人的欢呼并不长久， 不敬虔者的快乐， 不过是暂时的吗？
6 虽然他的高贵上达于天， 他的头直插云霄，
7 他必永远灭亡像自己的粪一般， 素来看见他的， 都要说： ‘他在哪里呢？’
8 他必如梦一般飞逝， 人再也找不着他， 他必被赶去如夜间的异象，
9 亲眼见过他的， 必不再见他， 他的本处也必看不见他。
10 他的儿女必向穷人求恩， 他们的手要退还他不义之财，
11 他的骨头虽然充满青春活力， 却必与他一同躺卧在尘土中。
12 邪恶在他的口中虽然甘甜， 他把邪恶藏在自己的舌下。
13 他虽然爱惜不舍， 含在口中，
14 然而他的食物在他腹中却要变坏， 在他里面成为眼镜蛇的毒汁。
15 他吞下了财宝， 还要把它吐出来， 神要从他的腹中把它掏出来，
16 他必吸吮眼镜蛇的毒液， 腹蛇的舌头必把他杀死。
17 他必不得看见江河， 就是流蜜与奶的江河。
18 他劳苦所得的必归别人， 自己却不得吃用； 他交易得来的财利， 自己却不得享用。
19 因为他欺压穷人， 不顾他们， 强抢不是自己建造的房屋。
20 因为他内心没有安宁， 他不能保存他喜爱的东西。
21 他吃得一无所剩， 所以他的福乐不能持久；
22 他在满足有余的时候， 陷入困境， 受过苦的人的手都临到他身上。
23 他正在填饱肚腹的时候， 神就把猛烈的怒气降在他身上， 他正在吃饭的时候， 神要把这怒气如雨降在他身上。
24 他要逃避铁制的兵器， 但铜弓的箭必把他射穿；
25 他把箭一抽， 箭就从背后出来， 发亮的箭头从他的胆中出来， 死亡的惊恐临到他身上。
26 万般黑暗为他的财宝留存， 不是由人吹着的火要吞灭他， 要毁掉他帐棚中所剩下的。
27 天必显露他的罪孽， 地要兴起来攻击他，
28 他的家产必被掠去， 在 神忿怒的日子被冲走。
29 这是恶人从 神所得的分， 是 神给他指定的产业。"