1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

2 (H38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

3 (H38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

4 (H38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

5 (H38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

6 (H38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

7 (H38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

8 (H38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

9 (H38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

10 (H38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

11 (H38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

12 (H38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

13 (H38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

14 (H38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

15 (H38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

16 (H38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

17 (H38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

18 (H38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

19 (H38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

20 (H38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

21 (H38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

22 (H38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

1 Psaume de David, pour réduire en mémoire. Eternel, ne me reprends point en ta colère, et ne me châtie point en ta fureur.

2 Car tes flèches sont entrées en moi, et ta main s'est appesantie sur moi.

3 Il n'y a rien d'entier en ma chair, à cause de ton indignation; ni de repos dans mes os, à cause de mon péché.

4 Car mes iniquités ont surmonté ma tête, elles se sont appesanties comme un pesant fardeau, au-delà de mes forces.

5 Mes plaies sont pourries [et] coulent, à cause de ma folie.

6 Je suis courbé et penché outre mesure; je marche en deuil tout le jour.

7 Car mes aines sont remplies d'inflammation, et dans ma chair il [n'y a] rien d'entier.

8 Je suis affaibli et tout brisé, je rugis du grand frémissement de mon cœur.

9 Seigneur, tout mon désir est devant toi, et mon gémissement ne t'est point caché.

10 Mon cœur est agité çà et là, ma force m'a abandonné, et la clarté aussi de mes yeux : même ils ne sont plus avec moi.

11 Ceux qui m'aiment, et même mes intimes amis, se tiennent loin de ma plaie, et mes proches se tiennent loin de [moi].

12 Et ceux qui cherchent ma vie, m'ont tendu des filets, et ceux qui cherchent ma perte, parlent de calamités, et songent des tromperies tout le jour.

13 Mais moi je n'entends non plus qu'un sourd, et je suis comme un muet qui n'ouvre point sa bouche.

14 Je suis, dis-je, comme un homme qui n'entend point, et qui n'a point de réplique en sa bouche.

15 Puisque je me suis attendu à toi, ô Eternel, tu me répondras, Seigneur mon Dieu!

16 Car j'ai dit : [Il faut prendre garde] qu'ils ne triomphent de moi : quand mon pied glisse, ils s'élèvent contre moi.

17 Quand je suis prêt à clocher; et que ma douleur est continuellement devant moi;

18 Quand je déclare mon iniquité [et] que je suis en peine pour mon péché.

19 Cependant mes ennemis, qui sont vivants, se renforcent, et ceux qui me haïssent à tort se multiplient.

20 Et ceux qui me rendent le mal pour le bien, me sont contraires, parce que je recherche le bien.

21 Eternel, ne m'abandonne point; mon Dieu! ne t'éloigne point de moi.

22 Hâte-toi de venir à mon secours, Seigneur, qui es ma délivrance.