2 (H56:3) Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.3 (H56:4) Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.4 (H56:5) Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?5 (H56:6) Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.6 (H56:7) He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.7 (H56:8) Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.8 (H56:9) Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.9 (H56:10) Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.10 (H56:11) Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.11 (H56:12) Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?12 (H56:13) Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.13 (H56:14) Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

1 Mictam de David, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Jonathelem-rehokim, touchant ce que les Philistins le prirent dans Gath. Ô Dieu! aie pitié de moi, car l'homme [mortel] m'engloutit [et] m'opprime, me faisant tout le jour la guerre.2 Mes espions m'ont englouti tout le jour; car, ô Très-haut! Plusieurs me font la guerre.3 Le jour auquel je craindrai je me confierai en toi.4 Je louerai en Dieu sa parole, je me confie en Dieu, je ne craindrai rien; que me fera la chair?5 Tout le jour ils tordent mes propos, et toutes leurs pensées tendent à me nuire.6 Ils s'assemblent, ils se tiennent cachés, ils observent mes talons, attendant [comment ils surprendront] mon âme.7 Leur moyen d'échapper c'est par outrage; ô Dieu, précipite les peuples en ta colère!8 Tu as compté mes allées et venues; mets mes larmes dans tes vaisseaux; ne sont-elles pas écrites dans ton registre?9 Le jour auquel je crierai à toi, mes ennemis retourneront en arrière; je sais que Dieu est pour moi.10 Je louerai en Dieu sa parole, je louerai en l'Eternel sa parole.11 Je me confie en Dieu, je ne craindrai rien; que me fera l'homme?12 Ô Dieu, tes vœux seront sur moi; je te rendrai des actions de grâces.13 Puisque tu as délivré mon âme de la mort, ne [garderais-tu] pas mes pieds de broncher, afin que je marche devant Dieu en la lumière des vivants?