1 Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

6 Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.

8 En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

9 En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.

10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

13 Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?

14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

17 Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!

18 Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.

20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.

22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

1 Psaume d'Asaph. Dieu, l'Éternel Dieu, a parlé; et il a appelé la terre, du soleil levant au soleil couchant.

2 De Sion, parfaite en beauté, Dieu a resplendi.

3 Notre Dieu vient, et ne demeure plus dans le silence; devant lui est un feu dévorant; autour de lui, une violente tempête.

4 Il appelle les cieux en haut et la terre, pour juger son peuple:

5 Assemblez-moi mes fidèles, qui ont fait alliance avec moi par le sacrifice.

6 Et les cieux proclament sa justice, car c'est Dieu lui-même qui vient juger.

7 Écoute, mon peuple, et je parlerai; je témoignerai contre toi, ô Israël! Je suis Dieu, ton Dieu.

8 Je ne te reprendrai pas sur tes sacrifices, ni sur tes holocaustes, qui sont continuellement devant moi.

9 Je ne prendrai point de taureau dans ta maison, ni de bouc dans tes bergeries.

10 Car tous les animaux des forêts sont à moi, les bêtes des montagnes par milliers.

11 Je connais tous les oiseaux des montagnes, et tout ce qui se meut dans les champs est en mon pouvoir.

12 Si j'avais faim, je ne t'en dirais rien, car le monde avec tout ce qu'il renferme est à moi.

13 Mangerais-je la chair des forts taureaux, ou boirais-je le sang des boucs?

14 Offre à Dieu le sacrifice de la louange, et accomplis tes vœux envers le Très-Haut;

15 Et invoque-moi au jour de la détresse: je te délivrerai et tu me glorifieras.

16 Mais Dieu dit au méchant: Est-ce à toi de réciter mes lois, et d'avoir mon alliance dans la bouche?

17 Toi qui hais la correction et qui jettes mes paroles derrière toi?

18 Quand tu vois un larron, tu te plais avec lui, et ta portion est avec les adultères.

19 Tu laisses aller ta bouche au mal, et ta langue trame la fraude.

20 Quand tu t'assieds, tu parles contre ton frère; tu diffames le fils de ta mère.

21 Voilà ce que tu as fait, et je me suis tu. Tu as cru que j'étais vraiment comme toi. Je te reprendrai, et je mettrai le tout devant tes yeux.

22 Comprenez donc cela, vous qui oubliez Dieu, de peur que je ne déchire et que personne ne délivre!

23 Celui qui offre pour sacrifice la louange, m'honore; et à celui qui règle sa voie, je ferai voir le salut de Dieu.