1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

2 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.

6 Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.

7 Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.

8 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

9 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

10 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:

12 Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.

13 Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

14 Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.

15 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

17 Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

18 Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

19 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

20 Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

21 Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

22 Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

23 Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

1 Éternel, je me suis retiré vers toi; que je ne sois jamais confus!

2 Délivre-moi par ta justice et me fais échapper; incline ton oreille vers moi et sauve-moi!

3 Sois pour moi un rocher de retraite, où je puisse toujours me retirer; tu as ordonné que je sois sauvé; car tu es mon rocher et ma forteresse.

4 Mon Dieu, délivre-moi de la main du méchant, de la main du pervers et de l'oppresseur.

5 Car tu es mon attente, Seigneur Éternel, ma confiance dès ma jeunesse.

6 Je me suis appuyé sur toi dès ma naissance; c'est toi qui m'as tiré du sein de ma mère; tu es ma louange en tout temps.

7 J'ai été comme un monstre aux yeux de plusieurs; mais toi, tu es ma forte retraite.

8 Que ma bouche soit pleine de ta louange et de ta gloire chaque jour!

9 Ne me rejette pas au temps de la vieillesse; quand ma force s'en va, ne m'abandonne pas!

10 Car mes ennemis parlent de moi; ceux qui guettent mon âme tiennent conseil ensemble,

11 Disant: Dieu l'a abandonné; poursuivez-le et le saisissez, car il n'y a personne qui le délivre.

12 O Dieu! ne t'éloigne pas de moi; mon Dieu, accours à mon aide!

13 Que les ennemis de mon âme soient couverts d'opprobre et de honte; que ceux qui cherchent ma perte soient confus, et qu'ils périssent!

14 Mais moi, j'espérerai toujours, et je te louerai de plus en plus.

15 Ma bouche racontera chaque jour ta justice et tes délivrances; car je n'en sais pas le nombre.

16 J'irai louant tes grandes œuvres, Seigneur Éternel; je célébrerai ta seule justice.

17 O Dieu! tu m'as instruit dès ma jeunesse, et jusqu'ici j'ai annoncé tes merveilles.

18 Et même jusqu'à la vieillesse, jusqu'à la blanche vieillesse, ô Dieu, ne m'abandonne pas; jusqu'à ce que j'aie annoncé la force de ton bras à cette génération, ta puissance à tous ceux qui naîtront,

19 Et ta justice, ô Dieu, qui est haut élevée. Tu fais de grandes choses. O Dieu! qui est semblable à toi?

20 Toi qui, m'ayant fait voir plusieurs détresses et plusieurs maux, reviens me rendre la vie, et qui me fais remonter hors des abîmes de la terre.

21 Tu accroîtras ma grandeur, et tu me consoleras encore.

22 Aussi je te louerai sur l'instrument du luth, pour ta fidélité, ô mon Dieu! Je te psalmodierai sur la harpe, ô Saint d'Israël!

23 Mes lèvres, et mon âme que tu as rachetée, chanteront de joie quand je te psalmodierai.

24 Ma langue aussi chaque jour redira ta justice; car ceux qui cherchent mon mal seront honteux et rougiront.