1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

1 Prière de Moïse, homme de Dieu. Seigneur, tu as été pour nous une retraite d'âge en âge.

2 Avant que les montagnes fussent nées et que tu eusses formé la terre et le monde, d'éternité en éternité, tu es Dieu.

3 Tu fais retourner l'homme à la poussière; et tu dis: Fils des hommes, retournez!

4 Car mille ans à tes yeux sont comme le jour d'hier quand il est passé, et comme une veille dans la nuit.

5 Tu les emportes, semblables à un songe; ils sont au matin comme une herbe qui passe;

6 Elle fleurit le matin et elle se fane; le soir on la coupe et elle sèche.

7 Car nous sommes consumés par ta colère, et nous sommes troublés par ton courroux.

8 Tu as mis devant toi nos iniquités, et devant la clarté de ta face nos fautes cachées.

9 Car tous nos jours s'en vont par ta colère; nous consumons nos années comme une pensée.

10 Les jours de nos années reviennent à soixante-dix ans et pour les plus vigoureux, à quatre-vingts ans; et le plus beau de ces jours n'est que peine et tourment; car il s'en va bientôt, et nous nous envolons.

11 Qui connaît la force de ton courroux et ton indignation, selon la crainte qui t'est due?

12 Enseigne-nous à compter nos jours, tellement que nous puissions avoir un cœur sage.

13 Reviens, Éternel, jusques à quand? Aie compassion de tes serviteurs!

14 Dès le matin, rassasie-nous de ta bonté, afin que nous nous réjouissions et que nous soyons joyeux tout le long de nos jours.

15 Réjouis-nous au prix des jours où tu nous as affligés et des années où nous avons vu des maux.

16 Que ton œuvre se montre à tes serviteurs, et ta gloire sur leurs enfants!

17 Et que la bienveillance de l'Éternel notre Dieu soit sur nous! Affermis pour nous l'œuvre de nos mains; oui, affermis l'œuvre de nos mains.