1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.

11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.

23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;

27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

1 Then answered Eliphaz the Temanite, and said,

2 Should a wise man make answer with vain knowledge,

And fill himself with the east wind?

3 Should he reason with unprofitable talk,

Or with speeches wherewith he can do no good?

4 Yea, thou doest away with fear,

And hinderest devotion before God.

5 For thine iniquity teacheth thy mouth,

And thou choosest the tongue of the crafty.

6 Thine own mouth condemneth thee, and not I;

Yea, thine own lips testify against thee.

7 Art thou the first man that was born?

Or wast thou brought forth before the hills?

8 Hast thou heard the secret counsel of God?

And dost thou limit wisdom to thyself?

9 What knowest thou, that we know not?

What understandest thou, which is not in us?

10 With us are both the gray-headed and the very aged men,

Much elder than thy father.

11 Are the consolations of God too small for thee,

Even the word that is gentle toward thee?

12 Why doth thy heart carry thee away?

And why do thine eyes flash,

13 That against God thou turnest thy spirit,

And lettest words go out of thy mouth?

14 What is man, that he should be clean?

And he that is born of a woman, that he should be righteous?

15 Behold, he putteth no trust in his holy ones;

Yea, the heavens are not clean in his sight:

16 How much less one that is abominable and corrupt,

A man that drinketh iniquity like water!

17 I will show thee, hear thou me;

And that which I have seen I will declare

18 (Which wise men have told

From their fathers, and have not hid it;

19 Unto whom alone the land was given,

And no stranger passed among them):

20 The wicked man travaileth with pain all his days,

Even the number of years that are laid up for the oppressor.

21 A sound of terrors is in his ears;

In prosperity the destroyer shall come upon him.

22 He believeth not that he shall return out of darkness,

And he is waited for of the sword.

23 He wandereth abroad for bread, saying, Where is it?

He knoweth that the day of darkness is ready at his hand.

24 Distress and anguish make him afraid;

They prevail against him, as a king ready to the battle.

25 Because he hath stretched out his hand against God,

And behaveth himself proudly against the Almighty;

26 He runneth upon him with a stiff neck,

With the thick bosses of his bucklers;

27 Because he hath covered his face with his fatness,

And gathered fat upon his loins;

28 And he hath dwelt in desolate cities,

In houses which no man inhabited,

Which were ready to become heaps;

29 He shall not be rich, neither shall his substance continue,

Neither shall their possessions be extended on the earth.

30 He shall not depart out of darkness;

The flame shall dry up his branches,

And by the breath of God’s mouth shall he go away.

31 Let him not trust in vanity, deceiving himself;

For vanity shall be his recompense.

32 It shall be accomplished before his time,

And his branch shall not be green.

33 He shall shake off his unripe grape as the vine,

And shall cast off his flower as the olive-tree.

34 For the company of the godless shall be barren,

And fire shall consume the tents of bribery.

35 They conceive mischief, and bring forth iniquity,

And their heart prepareth deceit.