2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

1 My spirit is consumed, my days are extinct,

The grave is ready for me.

2 Surely there are mockers with me,

And mine eye dwelleth upon their provocation.

3 Give now a pledge, be surety for me with thyself;

Who is there that will strike hands with me?

4 For thou hast hid their heart from understanding:

Therefore shalt thou not exalt them.

5 He that denounceth his friends for a prey,

Even the eyes of his children shall fail.

6 But he hath made me a byword of the people;

And they spit in my face.

7 Mine eye also is dim by reason of sorrow,

And all my members are as a shadow.

8 Upright men shall be astonished at this,

And the innocent shall stir up himself against the godless.

9 Yet shall the righteous hold on his way,

And he that hath clean hands shall wax stronger and stronger.

10 But as for you all, come on now again;

And I shall not find a wise man among you.

11 My days are past, my purposes are broken off,

Even the thoughts of my heart.

12 They change the night into day:

The light, say they, is near unto the darkness.

13 If I look for Sheol as my house;

If I have spread my couch in the darkness;

14 If I have said to corruption, Thou art my father;

To the worm, Thou art my mother, and my sister;

15 Where then is my hope?

And as for my hope, who shall see it?

16 It shall go down to the bars of Sheol,

When once there is rest in the dust.