2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.

4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.

16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.

19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

1 Why are times not laid up by the Almighty?

And why do not they that know him see his days?

2 There are that remove the landmarks;

They violently take away flocks, and feed them.

3 They drive away the ass of the fatherless;

They take the widow’s ox for a pledge.

4 They turn the needy out of the way:

The poor of the earth all hide themselves.

5 Behold, as wild asses in the desert

They go forth to their work, seeking diligently for food;

The wilderness yieldeth them bread for their children.

6 They cut their provender in the field;

And they glean the vintage of the wicked.

7 They lie all night naked without clothing,

And have no covering in the cold.

8 They are wet with the showers of the mountains,

And embrace the rock for want of a shelter.

9 There are that pluck the fatherless from the breast,

And take a pledge of the poor;

10 So that they go about naked without clothing,

And being hungry they carry the sheaves.

11 They make oil within the walls of these men;

They tread their winepresses, and suffer thirst.

12 From out of the populous city men groan,

And the soul of the wounded crieth out:

Yet God regardeth not the folly.

13 These are of them that rebel against the light;

They know not the ways thereof,

Nor abide in the paths thereof.

14 The murderer riseth with the light;

He killeth the poor and needy;

And in the night he is as a thief.

15 The eye also of the adulterer waiteth for the twilight,

Saying, No eye shall see me:

And he disguiseth his face.

16 In the dark they dig through houses:

They shut themselves up in the day-time;

They know not the light.

17 For the morning is to all of them as thick darkness;

For they know the terrors of the thick darkness.

18 Swiftly they pass away upon the face of the waters;

Their portion is cursed in the earth:

They turn not into the way of the vineyards.

19 Drought and heat consume the snow waters:

So doth Sheol those that have sinned.

20 The womb shall forget him;

The worm shall feed sweetly on him;

He shall be no more remembered;

And unrighteousness shall be broken as a tree.

21 He devoureth the barren that beareth not,

And doeth not good to the widow.

22 Yet God preserveth the mighty by his power:

He riseth up that hath no assurance of life.

23 God giveth them to be in security, and they rest thereon;

And his eyes are upon their ways.

24 They are exalted; yet a little while, and they are gone;

Yea, they are brought low, they are taken out of the way as all others,

And are cut off as the tops of the ears of grain.

25 And if it be not so now, who will prove me a liar,

And make my speech nothing worth?