1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.

11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.

23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;

27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

1 Alors Éliphaz, de Théman, prit la parole, et dit:

2 Le sage répond-il par une science vaine, et remplit-il de vent sa poitrine?

3 Discute-t-il avec des propos qui ne servent de rien, et avec des paroles sans profit?

4 Bien plus, tu abolis la piété, et tu détruis la prière qui s'adresse à Dieu.

5 Ton iniquité inspire ta bouche, et tu as choisi le langage des rusés.

6 Ta bouche te condamne, et non pas moi; et tes lèvres témoignent contre toi.

7 Es-tu le premier-né des hommes, et as-tu été formé avant les montagnes?

8 As-tu entendu ce qui s'est dit dans le conseil de Dieu, et as-tu pris pour toi la sagesse?

9 Que sais-tu que nous ne sachions? Quelle connaissance as-tu que nous n'ayons aussi?

10 Il y a aussi parmi nous des cheveux blancs, des vieillards, plus riches de jours que ton père.

11 Est-ce donc peu de chose pour toi que les consolations de Dieu et les paroles dites avec douceur?

12 Pourquoi ton cœur s'emporte-t-il? Et pourquoi tes yeux regardent-ils de travers?

13 C'est contre Dieu que tu tournes ta colère, et que tu fais sortir de ta bouche de tels discours!

14 Qu'est-ce qu'un mortel pour qu'il soit pur, et un fils de femme pour qu'il soit juste?

15 Voici, Dieu ne se fie pas à ses saints, et les cieux ne sont pas purs à ses yeux.

16 Combien plus est abominable et corrompu, l'homme qui boit l'iniquité comme l'eau!

17 Je t'instruirai, écoute-moi. Je te raconterai ce que j'ai vu,

18 Ce que les sages ont proclamé, ce qu'ils n'ont point caché, l'ayant tenu de leurs pères.

19 A eux seuls ce pays avait été donné, et l'étranger n'avait pas pénétré chez eux:

21 Des bruits effrayants remplissent ses oreilles; en pleine paix, le destructeur vient sur lui.

22 Il ne croit pas pouvoir sortir des ténèbres, et il se voit épié par l'épée;

23 Il court çà et là, cherchant son pain; il sait que le jour des ténèbres lui est préparé.

24 La détresse et l'angoisse l'épouvantent; elles l'assaillent comme un roi prêt au combat;

25 Parce qu'il a levé la main contre Dieu, et a bravé le Tout-Puissant:

26 Il a couru vers lui, avec audace, sous le dos épais de ses boucliers.

27 L'embonpoint avait couvert son visage, et la graisse s'était accumulée sur ses flancs;

28 C'est pourquoi il habite des villes détruites, des maisons désertes, tout près de n'être plus que des monceaux de pierres.

29 Il ne s'enrichira pas, et sa fortune ne subsistera pas, et ses propriétés ne s'étendront pas sur la terre.

30 Il ne pourra pas sortir des ténèbres; la flamme desséchera ses rejetons, et il s'en ira par le souffle de la bouche de Dieu.

31 Qu'il ne compte pas sur la vanité qui le séduit; car la vanité sera sa récompense.

32 Avant le temps, il prendra fin, et ses branches ne reverdiront point.

33 On arrachera ses fruits non mûrs, comme à une vigne; on jettera sa fleur, comme celle d'un olivier.

34 Car la famille de l'hypocrite est stérile, et le feu dévore les tentes de l'homme corrompu.