1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

1 Alors Bildad, de Shuach, prit la parole et dit:

2 Quand finirez-vous ces discours? Ayez du bon sens, et ensuite parlons.

3 Pourquoi sommes-nous regardés comme des bêtes, et sommes-nous stupides à vos yeux?

4 O toi qui te déchires toi-même dans ta fureur, la terre sera-t-elle abandonnée à cause de toi, et le rocher sera-t-il transporté hors de sa place?

5 Oui, la lumière du méchant s'éteindra, et la flamme de son feu ne brillera pas.

6 La lumière s'obscurcira dans sa tente, et la lampe s'éteindra au-dessus de lui.

7 Ses pas si puissants seront restreints, et son propre conseil le renversera.

8 Car il sera pris dans les filets par ses pieds, et il marchera sur le piège.

9 Le lacet le tiendra par le talon, et le filet le saisira:

10 Une corde est cachée pour lui sous terre, et une trappe sur son sentier.

11 De tous côtés des terreurs l'assiégeront, et feront courir ses pieds çà et là.

12 Sa vigueur sera affamée; la calamité se tiendra prête à ses côtés.

13 Il dévorera les membres de son corps, il dévorera ses membres, le premier-né de la mort!

14 On l'arrachera de sa tente, objet de sa confiance; on l'amènera au roi des épouvantements.

15 On habitera dans sa tente, qui ne sera plus à lui; le soufre sera répandu sur sa demeure.

16 En bas ses racines sécheront, et en haut ses branches seront coupées.

17 Sa mémoire disparaîtra de la terre, et on ne prononcera plus son nom sur les places.

18 On le chassera de la lumière dans les ténèbres, et on le bannira du monde.

19 Il n'aura ni lignée, ni descendance au milieu de son peuple, ni survivant dans ses habitations.

20 Ceux d'Occident seront stupéfaits du jour de sa ruine, et ceux d'Orient en seront saisis d'horreur.

21 Tel est le sort de l'injuste. Telle est la destinée de celui qui ne connaît pas Dieu.