1 Job vastasi ja sanoi:

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

1 Et Job prit la parole, et dit:

2 Oh! si l'on pesait ma douleur, et si l'on mettait en même temps mes calamités dans la balance!

3 Elles seraient plus pesantes que le sable des mers! Voilà pourquoi mes paroles sont outrées.

4 Car les flèches du Tout-Puissant sont sur moi: mon âme en boit le venin. Les terreurs de Dieu se rangent en bataille contre moi.

5 L'onagre brait-il auprès de l'herbe? Et le bœuf mugit-il auprès de son fourrage?

6 Mange-t-on sans sel ce qui est fade? Trouve-t-on du goût dans un blanc d'œuf?

7 Ce que mon âme refusait de toucher, est comme devenu ma dégoûtante nourriture.

8 Oh! puisse mon vœu s'accomplir et Dieu me donner ce que j'attends!

9 Qu'il plaise à Dieu de me réduire en poussière, qu'il laisse aller sa main pour m'achever!

10 Et j'aurai une consolation, et j'aurai des transports de joie au milieu des tourments qu'il ne m'épargne pas: c'est que je n'ai pas renié les paroles du Saint.

11 Quelle est ma force pour que j'espère, et quelle est ma fin pour que je prenne patience?

12 Ma force est-elle la force des pierres? Ma chair est-elle d'airain?

13 Ne suis-je pas sans secours, et toute ressource ne m'est-elle pas ôtée?

14 Le malheureux a droit à la pitié de son ami, eût-il abandonné la crainte du Tout-Puissant.

15 Mes amis m'ont trompé comme un torrent, comme le lit des torrents qui passent;

16 Ils sont troublés par les glaçons, la neige s'y engloutit;

17 Mais, au temps de la sécheresse, ils tarissent, et, dans les chaleurs, ils disparaissent de leur place.

18 Les caravanes se détournent de leur route; elles montent dans le désert et se perdent.

19 Les caravanes de Théma y comptaient; les voyageurs de Shéba s'y attendaient.

20 Ils sont honteux d'avoir eu cette confiance: ils arrivent sur les lieux, et restent confondus.

21 C'est ainsi que vous me manquez à présent; vous voyez une chose terrible, et vous en avez horreur!

24 Instruisez-moi, et je me tairai. Faites-moi comprendre en quoi j'ai erré.

25 Oh! que les paroles droites ont de force! Mais que veut censurer votre censure?

26 Sont-ce des mots que vous voulez censurer? Mais il faut laisser au vent les paroles d'un homme au désespoir.

27 Vraiment, vous joueriez au sort un orphelin, et vous vendriez votre ami!

28 Mais, à présent, veuillez jeter les yeux sur moi, et voyez si je vous mens en face!

29 Revenez donc, et soyez sans injustice! Revenez, et que mon bon droit paraisse!

30 Y a-t-il de l'injustice dans ma langue? Et mon palais ne sait-il pas discerner le mal?