1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

1 Élihu continua, et dit:

2 Attends un peu et je t'instruirai, car il y a encore des raisons pour la cause de Dieu.

3 Je prendrai de loin ma science, et je donnerai droit à mon créateur.

4 Car, certainement, mes discours ne sont point mensongers, et c'est un homme qui te parle d'une science parfaite.

5 Voici, Dieu est puissant, et il ne dédaigne personne; il est puissant par la force de son intelligence.

6 Il ne laisse point vivre le méchant, et il fait droit aux affligés.

7 Il ne détourne pas ses yeux des justes, il place ces justes avec les rois sur le trône; et il les y fait asseoir pour toujours, et ils sont élevés.

8 S'ils sont liés de chaînes, s'ils sont pris dans les liens de l'affliction,

9 Il leur fait connaître ce qu'ils ont fait, leurs péchés et leur orgueil.

10 Alors il ouvre leur oreille à la réprimande; il leur dit de se détourner de l'iniquité.

11 S'ils l'écoutent, et s'ils le servent, ils achèvent leurs jours dans le bonheur, et leurs années dans la joie;

12 Mais s'ils ne l'écoutent pas, ils passent par l'épée, et ils expirent dans leur aveuglement.

13 Les cœurs impies se mettent en colère; ils ne crient point à lui quand il les a liés.

14 Leur âme meurt en sa jeunesse, et leur vie s'éteint comme celle des débauchés.

15 Il sauve l'affligé par son affliction, et il l'instruit par sa douleur.

16 Et toi-même, il te mettra hors de ta détresse, au large, loin de toute angoisse, et ta table sera dressée, couverte de graisse.

17 Mais si tu es plein de la cause du méchant, cette cause et la condamnation se suivront de près.

18 Prends garde que la colère ne te pousse au blasphème, et ne te laisse pas égarer par la pensée d'une abondante expiation.

19 Ferait-il cas de ta richesse? Il n'estimera ni l'or ni les moyens de l'opulence.

20 Ne souhaite point la nuit, en laquelle les peuples sont enlevés sur place.

21 Garde-toi de te tourner vers l'iniquité; car tu la préfères à l'affliction.

22 Voici, Dieu est élevé en sa puissance; qui pourrait enseigner comme lui?

23 Qui lui a prescrit sa voie? Et qui lui dira: Tu as fait une injustice?

24 Souviens-toi de célébrer ses ouvrages, que tous les hommes chantent.

25 Tout homme les admire, chacun les contemple de loin.

26 Voici, Dieu est élevé, et nous ne le connaissons pas; le nombre de ses années, nul ne peut le sonder!

27 Il attire les gouttes d'eau, elles se fondent en pluie, au milieu du brouillard;

28 Les nuées la font couler, et tomber goutte à goutte sur la foule des hommes.

29 Et qui pourrait comprendre le déploiement des nuées, et le fracas de sa tente?

30 Voici, il étend sur lui-même la lumière, et il couvre le profond des mers.

31 C'est ainsi qu'il juge les peuples, et qu'il donne la nourriture en abondance.

32 Il tient cachée dans sa main la lumière, et il lui prescrit de frapper.

33 Son tonnerre l'annonce, et les troupeaux font connaître qu'il s'approche.