1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

1 Il n'y a point d'homme si hardi qui l'ose réveiller; et qui se tiendra debout devant moi?

2 Qui m'a fait des avances, et je lui rendrai? Tout ce qui est sous les cieux est à moi.

3 Je ne me tairai pas sur ses membres, sur ses forces, et sur la beauté de sa stature.

4 Qui a soulevé le dessus de son vêtement? Qui est entré dans sa double mâchoire?

5 Qui a ouvert les portes de sa gueule? La terreur est autour de ses dents.

6 Ses puissants boucliers sont superbes; ils sont fermés, étroitement scellés.

7 Ils se touchent l'un l'autre, le vent ne passe point entre eux.

8 Ils sont adhérents l'un à l'autre; ils se tiennent, ils ne se séparent point.

9 Ses éternuements jettent un éclat de lumière, et ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

10 De sa bouche sortent des lueurs, et s'échappent des étincelles de feu.

11 De ses narines sort une fumée, comme d'un vase qui bout ou d'une chaudière.

12 Son souffle enflammerait des charbons, et une flamme sort de sa gueule.

13 Dans son cou réside la force, et la terreur marche devant lui.

14 Les fanons de sa chair sont adhérents; ils sont massifs, inébranlables.

15 Son cœur est massif comme une pierre, massif comme la meule de dessous.

16 Quand il se lève, les plus forts tremblent, ils défaillent d'effroi.

17 Quand on l'approche, l'épée ne sert à rien, ni la lance, ni le dard, ni la cuirasse.

18 Il regarde le fer comme de la paille, et l'airain comme du bois pourri.

19 La flèche ne le fait pas fuir, les pierres de la fronde sont pour lui comme du chaume;

20 Comme du chaume, la massue; il se rit du frémissement des javelots.

21 Son ventre a des tessons pointus: il étend une herse sur le limon.

22 Il fait bouillonner le gouffre comme une chaudière, il rend la mer semblable à un vase de parfumeur.

23 Il laisse après lui une trace brillante, on dirait sur l'abîme une blanche chevelure.

24 Il n'a pas son pareil sur la terre; il a été fait pour ne rien craindre.

25 Il regarde tout ce qui est élevé; il est roi des plus fiers animaux.