1 Job vastasi ja sanoi:

3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

1 Et Job prit la parole, et dit:

2 Écoutez attentivement mes discours, et que cela me tienne lieu de vos consolations!

3 Supportez-moi, et je parlerai; et, après que j'aurai parlé, tu te moqueras.

4 Mais est-ce à un homme que s'adresse ma plainte? Et comment ne perdrais-je pas toute patience?

5 Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.

6 Quand j'y pense, je suis éperdu, et un frisson saisit ma chair.

7 Pourquoi les méchants vivent-ils, vieillissent-ils, et croissent-ils en force?

8 Leur postérité s'établit devant eux, avec eux, et leurs rejetons sont sous leurs yeux.

9 Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu n'est pas sur eux.

10 Leur taureau n'est jamais impuissant, leur génisse vêle et n'avorte pas.

11 Ils font courir devant eux leurs enfants comme un troupeau, et leur progéniture bondit.

12 Ils chantent avec le tambourin et la harpe, ils s'égaient au son du hautbois,

13 Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent au Sépulcre en un moment.

16 Voici, leur bonheur n'est-il pas en leurs mains? (Que le conseil des méchants soit loin de moi! )

17 Combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants s'éteigne, que leur ruine vienne sur eux, que Dieu leur partage leurs lots dans sa colère,

18 Qu'ils soient comme la paille au souffle du vent, et comme la balle enlevée par le tourbillon?

20 Qu'il voie de ses propres yeux sa ruine, qu'il boive la colère du Tout-Puissant!

21 Car, que lui importe sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?

22 Enseignerait-on la science à Dieu, lui qui juge ceux qui sont élevés?

23 L'un meurt au sein du bien-être, tout à son aise et en repos.

24 Ses flancs sont chargés de graisse, et ses os comme abreuvés de mœlle;

25 Un autre meurt dans l'amertume de son âme, n'ayant jamais goûté le bonheur:

26 Ils sont couchés ensemble dans la poussière, et les vers les couvrent.

27 Voici, je connais vos pensées et les desseins que vous formez contre moi.

28 Car vous dites: Où est la maison de l'homme opulent, et où est la tente, demeure des méchants?

29 N'avez-vous jamais interrogé les voyageurs, et n'avez-vous pas reconnu, par leurs témoignages,

30 Qu'au jour de la calamité, le méchant est épargné, et qu'au jour des colères, il est éloigné?

31 Qui lui représente en face sa conduite, et qui lui rend ce qu'il a fait?

32 Il est porté au tombeau, et, sur le tertre, il veille encore.

33 Les mottes de la vallée lui sont légères; après lui, suivent à la file tous les hommes, et devant lui, la foule est innombrable.

34 Comment donc me donnez-vous des consolations vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.