1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

1 Prece de um aflito que desabafa sua angústia diante do Senhor. Senhor, ouvi a minha oração, e chegue até vós o meu clamor.2 Não oculteis de mim a vossa face no dia de minha angústia. Inclinai para mim o vosso ouvido. Quando vos invocar, acudi-me prontamente,3 porque meus dias se dissipam como a fumaça, e como um tição consomem-se os meus ossos.4 Queimando como erva, meu coração murcha, até me esqueço de comer meu pão.5 A violência de meus gemidos faz com que se me peguem à pele os ossos.6 Assemelho-me ao pelicano do deserto, sou como a coruja nas ruínas.7 Perdi o sono e gemo, como pássaro solitário no telhado.8 Insultam-me continuamente os inimigos, em seu furor me atiram imprecações.9 Como cinza do mesmo modo que pão, lágrimas se misturam à minha bebida,10 devido à vossa cólera indignada, pois me tomastes para me lançar ao longe.11 Os meus dias se esvaecem como a sombra da noite e me vou murchando como a relva.12 Vós, porém, Senhor, sois eterno, e vosso nome subsiste em todas as gerações.13 Levantai-vos, pois, e sede propício a Sião; é tempo de compadecer-vos dela, chegou a hora...14 porque vossos servos têm amor aos seus escombros e se condoem de suas ruínas.15 E as nações pagãs reverenciarão o vosso nome, Senhor, e os reis da terra prestarão homenagens à vossa glória.16 Quando o Senhor tiver reconstruído Sião, e aparecido em sua glória,17 quando ele aceitar a oração dos desvalidos e não mais rejeitar as suas súplicas,18 escrevam-se estes fatos para a geração futura, e louve o Senhor o povo que há de vir,19 porque o Senhor olhou do alto de seu santuário, do céu ele contemplou a terra;20 para escutar os gemidos dos cativos, para livrar da morte os condenados;21 para que seja aclamado em Sião o nome do Senhor, e em Jerusalém o seu louvor,22 no dia em que se hão de reunir os povos, e os reinos para servir o Senhor.23 Deus esgotou-me as forças no meio do caminho, abreviou-me os dias.24 Meu Deus, peço, não me leveis no meio da minha vida, vós cujos anos são eternos.25 No começo criastes a terra, e o céu é obra de vossas mãos.26 Um e outro passarão, enquanto vós ficareis. Tudo se acaba pelo uso como um traje. Como uma veste, vós os substituís e eles hão de sumir.27 Mas vós permaneceis o mesmo e vossos anos não têm fim.28 Os filhos de vossos servos habitarão seguros, e sua posteridade se perpetuará diante de vós.