1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. (H77:2) Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.2 (H77:3) Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.3 (H77:4) Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.4 (H77:5) Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.5 (H77:6) Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.6 (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:7 (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?8 (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?9 (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.10 (H77:11) Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.11 (H77:12) Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.12 (H77:13) Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.13 (H77:14) Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?14 (H77:15) Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.15 (H77:16) Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.16 (H77:17) Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.17 (H77:18) Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.18 (H77:19) Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.19 (H77:20) Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.20 (H77:21) Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

1 Ao mestre de canto, segundo Iditum. Salmo de Asaf. Minha voz se eleva para Deus e clamo. Elevo minha voz a Deus para que ele me atenda;2 No dia de angústia procuro o Senhor. De noite minhas mãos se levantam para ele sem descanso; e, contudo, minha alma recusa toda consolação.3 Faz-me gemer a lembrança de Deus; na minha meditação, sinto o espírito desfalecer.4 Vós me conservais os olhos abertos, estou perturbado, falta-me a palavra.5 Penso nos dias passados,6 lembro-me dos anos idos. De noite reflito no fundo do coração e, meditando, indaga meu espírito:7 Porventura Deus nos rejeitará para sempre? Não mais há de nos ser propício?8 Estancou-se sua misericórdia para o bom? Estará sua promessa desfeita para sempre?9 Deus se terá esquecido de ter piedade? Ou sua cólera anulou sua clemência?10 E concluo então: O que me faz sofrer é que a destra do Altíssimo não é mais a mesma...11 Das ações do Senhor eu me recordo, lembro-me de suas maravilhas de outrora.12 Reflito em todas vossas obras, e em vossos prodígios eu medito.13 Ó Deus, santo é o vosso proceder. Que deus há tão grande quanto o nosso Deus?14 Vós sois o Deus dos prodígios, vosso poder manifestastes entre os povos.15 Com o poder de vosso braço resgatastes vosso povo, os filhos de Jacó e de José.16 As águas vos viram, Senhor, as águas vos viram; elas tremeram e as vagas se puseram em movimento.17 Em torrentes de água as nuvens se tornaram, elas fizeram ouvir a sua voz, de todos os lados fuzilaram vossas flechas.18 Na procela ribombaram os vossos trovões, os relâmpagos iluminaram o globo; abalou-se com o choque e tremeu a terra toda.19 Vós vos abristes um caminho pelo mar, uma senda no meio das muitas águas, permanecendo invisíveis vossos passos.20 Como um rebanho conduzistes vosso povo, pelas mãos de Moisés e de Aarão.