1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

1 Vinde, manifestemos nossa alegria ao Senhor, aclamemos o Rochedo de nossa salvação;2 apresentemo-nos diante dele com louvores, e cantemos-lhe alegres cânticos,3 porque o Senhor é um Deus imenso, um rei que ultrapassa todos os deuses;4 nas suas mãos estão as profundezas da terra, e os cumes das montanhas lhe pertencem.5 Dele é o mar, ele o criou; assim como a terra firme, obra de suas mãos.6 Vinde, inclinemo-nos em adoração, de joelhos diante do Senhor que nos criou.7 Ele é nosso Deus; nós somos o povo de que ele é o pastor, as ovelhas que as suas mãos conduzem. Oxalá ouvísseis hoje a sua voz:8 Não vos torneis endurecidos como em Meribá, como no dia de Massá no deserto,9 onde vossos pais me provocaram e me tentaram, apesar de terem visto as minhas obras.10 Durante quarenta anos desgostou-me aquela geração, e eu disse: É um povo de coração desviado, que não conhece os meus desígnios.11 Por isso, jurei na minha cólera: Não hão de entrar no lugar do meu repouso.