1 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. (H38:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.2 (H38:3) Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.3 (H38:4) Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.4 (H38:5) Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.5 (H38:6) Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.6 (H38:7) Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.7 (H38:8) Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.8 (H38:9) Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.9 (H38:10) Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.10 (H38:11) Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.11 (H38:12) Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.12 (H38:13) Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.13 (H38:14) Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.14 (H38:15) Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.15 (H38:16) Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.16 (H38:17) Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.17 (H38:18) Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;18 (H38:19) sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.19 (H38:20) Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,20 (H38:21) jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.21 (H38:22) Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.22 (H38:23) Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.

1 Salmo de Davi. Para servir de lembrança. Senhor, em vossa cólera não me repreendais, em vosso furor não me castigueis,2 porque as vossas flechas me atingiram, e desceu sobre mim a vossa mão.3 Vossa cólera nada poupou em minha carne, por causa de meu pecado nada há de intacto nos meus ossos.4 Porque minhas culpas se elevaram acima de minha cabeça, como pesado fardo me oprimem em demasia.5 São fétidas e purulentas as chagas que a minha loucura me causou.6 Estou abatido, extremamente recurvado, todo o dia ando cheio de tristeza.7 Inteiramente inflamados os meus rins; não há parte sã em minha carne.8 Ao extremo enfraquecido e alquebrado, agitado o coração, lanço gritos lancinantes.9 Senhor, diante de vós estão todos os meus desejos, e meu gemido não vos é oculto.10 Palpita-me o coração, abandonam-me as forças, e me falta a própria luz dos olhos.11 Amigos e companheiros fogem de minha chaga, e meus parentes permanecem longe.12 Os que odeiam a minha vida, armam-me ciladas; os que me procuram perder, ameaçam-me de morte; não cessam de planejar traições.13 Eu, porém, sou como um surdo: não ouço; sou como um mudo que não abre os lábios.14 Fiz-me como um homem que não ouve, e que não tem na boca réplicas a dar.15 Porque é em vós, Senhor, que eu espero; vós me atendereis, Senhor, ó meu Deus.16 Eis meu desejo: Não se alegrem com minha perda; não se ensoberbeçam contra mim, quando meu pé resvala;17 pois estou prestes a cair, e minha dor é permanente.18 Sim, minha culpa eu a confesso, meu pecado me atormenta.19 Entretanto, são vigorosos e fortes os meus inimigos, e muitos os que me odeiam sem razão.20 Retribuem-me o mal pelo bem, hostilizam-me porque quero fazer o bem.21 Não me abandoneis, Senhor. Ó meu Deus, não fiqueis longe de mim.22 Depressa, vinde em meu auxílio, Senhor, minha salvação!