2 (H69:3) Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.3 (H69:4) Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.4 (H69:5) Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.5 (H69:6) Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.6 (H69:7) Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.7 (H69:8) Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.8 (H69:9) Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.9 (H69:10) Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.10 (H69:11) Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.11 (H69:12) Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.12 (H69:13) Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.13 (H69:14) Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.14 (H69:15) Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.15 (H69:16) Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.16 (H69:17) Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.17 (H69:18) Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.18 (H69:19) Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.19 (H69:20) Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.20 (H69:21) Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.21 (H69:22) Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.22 (H69:23) Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.23 (H69:24) Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.24 (H69:25) Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.25 (H69:26) Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.26 (H69:27) Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.27 (H69:28) Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.28 (H69:29) Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.29 (H69:30) Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,30 (H69:31) niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.31 (H69:32) Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.32 (H69:33) Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.33 (H69:34) Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.34 (H69:35) Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.35 (H69:36) Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.36 (H69:37) Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

1 Ao mestre de canto. Segundo a melodia: Os lírios. Salvai-me, ó Deus, porque as águas me vão submergir.2 Estou imerso num abismo de lodo, no qual não há onde firmar o pé. Vim a dar em águas profundas, encobrem-me as ondas.3 Já cansado de tanto gritar, enrouqueceu-me a garganta. Finaram-se-me os olhos, enquanto espero meu Deus.4 Mais numerosos que os cabelos de minha cabeça são os que me detestam sem razão. São mais fortes que meus ossos os meus injustos inimigos. Porventura posso restituir o que não roubei?5 Vós conheceis, ó Deus, a minha insipiência, e minhas faltas não vos são ocultas.6 Os que esperam em vós, ó Senhor, Senhor dos exércitos, por minha causa não sejam confundidos. Que os que vos procuram, ó Deus de Israel, não tenham de que se envergonhar por minha causa,7 pois foi por vós que eu sofri afrontas, cobrindo-se-me o rosto de confusão.8 Tornei-me um estranho para meus irmãos, um desconhecido para os filhos de minha mãe.9 É que o zelo de vossa casa me consumiu, e os insultos dos que vos ultrajam caíram sobre mim.10 Por mortificar minha alma com jejuns, só recebi ultrajes.11 Por trocar minhas roupas por um saco, tornei-me ludíbrio deles.12 Falam de mim os que se assentam às portas da cidade, escarnecem-me os que bebem vinho.13 Minha oração, porém, sobe até vós, Senhor, na hora de vossa misericórdia, ó Deus. Na vossa imensa bondade, escutai-me, segundo a fidelidade de vosso socorro.14 Tirai-me do lodo, para que não me afunde. Livrai-me dos que me detestam, salvai-me das águas profundas.15 Não me deixeis submergir nas muitas águas, nem me devore o abismo. Nem se feche sobre mim a boca do poço.16 Ouvi-me, Senhor, pois que vossa bondade é compassiva; em nome de vossa misericórdia, voltai-vos para mim.17 Não escondais ao vosso servo a vista de vossa face; atendei-me depressa, pois estou muito atormentado.18 Aproximai-vos de minha alma, livrai-me de meus inimigos.19 Bem vedes minha vergonha, confusão e ignomínia. Ante vossos olhos estão os que me perseguem:20 seus ultrajes abateram meu coração e desfaleci. Esperei em vão quem tivesse compaixão de mim, quem me consolasse, e não encontrei.21 Puseram fel no meu alimento, na minha sede deram-me vinagre para beber.22 Torne-se a sua mesa um laço para eles, e uma armadilha para os seus amigos.23 Que seus olhos se escureçam para não mais ver, que seus passos sejam sempre vacilantes.24 Despejai sobre eles a vossa cólera, e os atinja o fogo de vossa ira.25 Seja devastada a sua morada, não haja quem habite em suas tendas,26 porque perseguiram aquele a quem atingistes, e aumentaram a dor daquele a quem feristes.27 Deixai-os acumular falta sobre falta, e jamais sejam por vós reconhecidos como justos.28 Sejam riscados do livro dos vivos, e não se inscrevam os seus nomes entre os justos.29 Eu, porém, miserável e sofredor, seja protegido, ó Deus, pelo vosso auxílio.30 Cantarei um cântico de louvor ao nome do Senhor, e o glorificarei com um hino de gratidão.31 E isto a Deus será mais agradável que um touro, do que um novilho com chifres e unhas.32 Ó vós, humildes, olhai e alegrai-vos; vós que buscais a Deus, reanime-se o vosso coração,33 porque o Senhor ouve os necessitados, e seu povo cativo não despreza.34 Louvem-no os céus e a terra, os mares e tudo o que neles se move.35 Sim, Deus salvará Sião e reconstruirá as cidades de Judá; para aí hão de voltar e a possuirão.36 A linhagem de seus servos a receberá em herança, e os que amam o seu nome aí fixarão sua morada.